maanantai 28. tammikuuta 2013

Helsingin Kaupunginteatteri: Viulunsoittaja katolla (28.01.2013)


Viulu soi edelleen kauniina ja kirkkaana

Kaupunginteatterin suurtuotanto noudattaa perinteitä, mutta on silti yllättävän raikas 


























Myönnän. Minulla oli todella suuret ennakko-odotukset koskien Helsingin Kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla -musikaalia. Viime vuosina Kaupunginteatterin musikaalit eivät ole olleet mieleeni; ne ovat olleet jotenkin liian höttöä, persoonatonta ja tarpeetonta kauraa. Mieltäni painoi myös pari vuotta sitten näkemäni Jyväskylän Kaupunginteatterin versio (Mikko Rasilan ohjaama) Viulunsoittaja, joka oli todellinen klassikko - siinä pahemmassa merkityksessä: niin tylsä, hidas ja verkkainen että melkein nukahdin. Sanotaanko näin, että minulla oli hyvät eväät lähteä teatteriin. Onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi ja yllätyin todella positiivisesti.

Ensinnäkin: suurin kiitos kuulunee ohjaaja Hans Berndtsonille ja suomennoksen sovittajille Sanna Niemeläiselle ja Merja Turuselle. Klassikkomusikaalia on päivitetty, ravisteltu pahimmat pölyt pois ja tiivistetty juuri nautittavaan muotoon. En todella tiennyt että Viulunsoittaja on myös äärettömän hauska! Elämänmakuinen huumori on yksi musikaalin ehdottomia vahvuuksia. Juuri näin sen pitää olla! Vaikka Berndtsonin ohjauksessa on jotakin välillä käsittämättömyyksiä (unen isoäiti?), on se tarkasti rytmitettyä, ajateltua ja harkittua. Katsojana koen että ohjaaja seisoo esityksen takana ja on 

Viulunsoittaja on, kuten Helsingin Kaupunginteatterikin toteaa, kaikkien aikojen musikaali. Musikaalista on viidenkymmenen vuoden aikana muodostunut merkittävä osa teatterihistoriaa. Useat sukupolvet ovat nähneet musikaalin ja useat sukupolvet varmasti kokoontuvatkin katsomaan sitä. Ainakin minusta se olisi mukavaa. Sillä siitähän musikaali kertoo: perheestä, mielestäni hyvinkin onnellisesta sellaisesta. Perheestä, joka on täynnä rakkautta, perinteitä ja kunnioitusta. Ja huumoria, huumori on tärkein.

Maitokauppias Tevje (Esko Roine) elää perheensä kanssa köyhtyneessä Anatevkan kylässä, jossakin Venäjällä. Musikaalin perhekuva on hyvin perinteinen; isä on perheen pää, joka tuo ruokaa pöytään. Perheen pään vastuuna on myös huolehtia tyttäriensä tulevaisuudesta, samalla toki omastaankin. Isän huoli kasvaa kun puhemies Jenten (rehvakkaan ihana Ritva Jalonen) valitsemat miehet eivät kelpaakaan tyttärille. Tyttärille on kasvanut oma tahto, he haluavat kokea oikean rakkauden ja tehdä kuten sydän sanoo. Se on nykyaikaa. Ja oikein.

Nuori Perchik (Tuukka Leppänen) saapuu sekoittamaan Anatevkan naisten päät. Vahvasti juutalaisessa yhteisössä on omat perinteensä, joita Perchik haluaa kuitenkin ravistaa. Siinä suhteessa näen Perchikin hahmon eräänä musikaalin merkittävimmistä; hänen kauttaan musikaaliin tulee selkeä käänne, uusi näkökulma, joka uskaliaasti ravistaa mahdollisesti vuosisatoja vanhoja traditioita. Leppänen tulkitsee vahvasti nuoren, viisaan toisinajattelijan roolin. Leppäsen musikaalista osaamista olisi kuullut esityksessä enemmänkin.

Esko Roine on Esko Roine - niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Tuntuu että joka kerta kun näen hänet näyttämöllä, hän on aivan samanlainen. Toisaalta en tiedä onko se ongelma; roolit, joita Roine on tehnyt, ovat sopineet hänelle täydellisesti. Kuten nyt Tevjekin. Roineen yksi tunnistettavimmista ominaisuuksista on rentous. Hän osaa olla näyttämöllä tavattoman rento ja läsnä. Roineesta huokuu sisäistä rauhaa, kokemusta ja huumoria. Roine tuo mielestäni omalla persoonallaan Tevjeen todella paljon; hän on empaattinen, mutta tiukka perheen pää, joka haluaa aidosti tyttäriensä parasta. Roine laulaa myös komeasti ja hän pääseekin esittelemään taitoaan mukavan monipuolisesti esityksen aikana. Riitta Havukainen Tevjen vaimo Goldena on oiva pari Roineelle. Yhdessä he esittävät illan kauneimman dueton, jossa Tevje tiedustelee vaimonsa tunteita. Sympaattista ja aitoa!

Kaupunginteatterin omat ja vierailevat nuoret näyttelijät puolestaan sortuvat varsinkin musikaalin toisella puoliajalla näyttelemiseen. Vaikka musikaalin toisella puoliajalla tapahtuu surullisia ja ikäviäkin asioita, niin ei niitä tarvitse näytellä niin isosti. Juuri kun katsoja on poistunut ensimmäiseltä puoliajalta hyvillä mielin ja miettinyt kuinka laadukasta ja aitoa näyttelijäntyötä, suoranaista iloa, lavalla näkee, hän pettyy toiselle puoliajalle tullessaan. Minulle ainakin kävi näin. Hetkeksi ehdin unohtaa ensimmäiseltä puoliskolta huomaamani esiintymisen halun, halun ja tarpeen kertoa tämä tarina teille. 

Anna-Maija Tuokko Tzeitelina ja Antti Lang räätäli Motelina tarjoavat illan hauskimmat hetket. Molemmat näyttelevät varsinkin ensimmäisellä puoliajalla tarkasti ja ilakoiden. Marika Westerling ja Raili Raitala laulavat erittäin kauniisti ja lunastavat paikkansa tällä Suomen suurimmalla musiikkiteatterinäyttämöllä.

Rolf Forsströmin visuaalisuus on nautittavaa katsottavaa. Varsin perinteisen oloinen lavastus suurine fondimaalauksineen on yksinkertainen, mutta toimiva. Puvut ovat luovat myös hyvää ajankuvaa ja ovat harmoniassa koko muun visuaalisuuden kanssa. Forsström on rakennuttanut lavalle yksinkertaisia elementtejä, jotka toimivat yhtäaikaa niin sisä- kuin ulkotilanakin. William Ilesin valot tukevat tätä kerrontaa täydellisesti. 

Vaikka klassikkomusikaalin ottaminen ohjelmistoon on aina vähän tylsä valinta, onnistuu Kaupunginteatterin Viulunsoittaja tarjoamaan kuitenkin katsojilleen jotain uuttakin. Vaalikaamme perinteistä, ammattitaidolla tehtyä musiikkiteatteria! Tällaistakin tarvitaan!

Käsikirjoitus Joseph Stein // Musiikki Jerry Bock // Laulujen sanat Sheldon Harnick // Suomennos Esko Elstelä // Suomennoksen sovitus Sanna Niemeläinen ja Merja Turunen // Ohjaus Hans Berndtsson // Koreografia Rebecca Evanne // Kapellimestari Markku Luuppala // Lavastus ja puvut Ralf Forsström // Valosuunnittelu William Iles // Äänisuunnittelu Kirsi Peteri, Jyrki Sandell // Apulaisohjaaja ja koreografin assistentti Kaisa Torkkel // Naamiointi Jutta Kainulainen, Maija Vuoristo ja Jari Kettunen // Kampaukset Jaana Nykänen ja Milja Mensonen

Rooleissa Esko Roine, Riitta Havukainen, Janne Aspvik, Sofia Hilli, Ritva Jalonen, Hanna Kaila, Emmi Kangas, Kirsi Karlenius, Risto Kaskilahti, Sampo Kerola, Ilkka Kokkonen, Ahto Koskitalo/Antti Kankainen, Jaana Kovanen, Petrus Kähkönen/Antti Lang, Jarkko Lehmus, Tuukka Leppänen, Saara Jokiaho, Kari Mattila, Sini Mäenpää, Hanna Mönkäre, Heidi Naakka, Jyri Numminen, Unto Nuora, Jukka Nylund, Sami Paasila, Lasse Pajunen, Tiina Peltonen/Anniina Rubinstein, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Eeva Rantala, Eero Saarinen, Ursula Salo, Aleksi Seppänen, Katja Sirkiä, Antti Timonen, Anna-Maija Tuokko, Valtteri Tuominen, Leenamari Unho, Mikko Vihma, Jussi Virkki, Mirva Väänänen, Marika Westerling, Vera Brusi / Dorota Osinska, Iida Kontro / Ella Kettunen
Viulisti: Mauri Saarikoski / Toivo Rolser

Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri / Tapio Vanhatalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti