tiistai 12. helmikuuta 2013

KokoTeatteri: Helvetin perhe (09.02.2013)


Mitä helvettiä me oikein teemme toisillemme?

Liisa Mustosen näytelmä on osuva ja terävä



Olen aivan haltioissani Liisa Mustosen töistä. Näin kesällä Rapion Myllyteatterissa Mustosen ohjaaman Niskavuoren Hetan. Olin silloin jo aivan myyty. Tuntui että ensimmäistä kertaa tajusin oikeasti mistä Hetassa on kysymys. Ja nyt sitten tämä: Mustosen käsikirjoittama ja ohjaama Helvetin perhe. Miten terävää ja mielenkiintoista teatteria!

Helvetin perhe on ragikomedia sisaruksista, Eerosta ja Kertusta, sekä heidän "paremmista" puoliskoistaan on temaattisuudessaan yksinkertainen ja juuri sen vuoksi hämmentävä: pariskunnat ovat lähteneet viikonlopuksi suvun mökille. Luonnon sanellessa sääntönsä, nelikko joutuukin jäämään pariksi päiväksi mökille odottamaan parempia ilmoja. Helvetti on siis irti. 

Mustonen yllättää, vedättää, oivaltaa. Mustonen on luonut esikoisnäytelmäänsä (?) täysin omanlaisensa kielen. Kieli, joka kuulostaa sangen yksinkertaiselta ja on täynnä toistoja, kertoo minimalistisuudessaan näytelmän henkilöistä paljon. Mustonen on kehittänyt esitystään vuodesta 2005 lähtien. Työ on kannattanut ja sen hedelmät ovat nyt poimittavissa KokoTeatterissa.

Helvetti lähtee perheestä. Meidät kasvatetaan osaksi helvettiä jo lapsena. Vanhemmilla on kasvattajina suuri rooli. Eeron ja Kertun suhteet vanhempiinsa mietityttävät: Eero on riivannut äitinsä kautta pikkusiskoaan Kerttua, Kertulla on mennyt puolestaan välit isänsä kanssa. Kerttu hakee isällistä hyväksyntää vanhemmasta miesystävästään Harrista, kun taas Eero hakee äidillistä tukea Paulasta. Tätä ratkaisua Mustonen korostaa samojen näyttelijöiden näytellessä isää ja Harria sekä äitiä ja Paulaa. Nerokasta ja äärettömän mielenkiintoista!

Mustonen käyttää nerokkaasti mikkejä vieraannuttamisen keinona. Puhumme kahdestaan, mutta kaikki lopulta kuulevat sen. Puhumme kahdestaan, mutta kommunikaatiomme ontuu.
Herkullinen on esimerkiksi Kertun (ihana Elina Hietala) ja Harrin (Teijo Eloranta) yöllinen keskustelu pariskunnan seksielämästä. Kertulla halut kasvavat, mutta Harria ei vaan kiinnosta. "Minulla on tarpeeni, sinun tulee täyttää ne". Mitä helvettiä me ihmiset oikein teemme toisillemme?

Me ihmiset olemme narsisteja. Mustonen nostaa narsismin näytelmänsä pääteemaksi ovelasti. Tematiikkaa käsitellään rikkaasti ja eri tasoilla. Kuinka narsistisius ilmenee eri ihmisissä? Yksi haluaa turpaan, toinen seksiä. Kaipaammeko me lopulta vain toista ihmistä?
Me tarvitsemme toisen ihmisen vain tyydyttämään halumme ja tarpeemme. Mustonen kuitenkin antaa jo palan toivoa näytelmän henkilöille. Huokaisen katsomossa helpotuksesta. Ei tässä maailmassa olekaan kyse vain minusta itsestäni, vaan monista muistakin ihmisistä. Huoahdus kestää vain hetken. Palaamme jälleen alkuun, jolloin sisäinen narsisti saa vallan. Siirrämme katseemme toisesta ihmisestä omaan napaamme. Mikään ei muutu.




























Hyvä ihminen, mene nyt teatteriin! Kuten KokoTeatterin nettisivuilla mainitaan, "voit havahtua elämään"!

En malta odottaa Mustosen seuraavaa työtä. Toivottavasti niitä tulee paljon ja joka paikkaan. Mustonen on helvetin lahjakas. Mustonen on kuningatar. Olen niin innoissani Mustosesta että todennäköisesti kohta halkean.

Käsikirjoitus ja ohjaus Liisa Mustonen // Valosuunnittelu Tiiti Hynninen // Äänisuunnittelu Tuomas Fränti

Rooleissa Elina Hietala, Tommi Eronen, Teijo Eloranta, Tarja Heinula

Kuvat: KokoTeatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti