perjantai 8. helmikuuta 2013

Tampereen Työväen Teatteri: Next to Normal (02.02.2013)


Todellinen pillerisirkus

TTT:n musikaalin ydin hukkuu turhaan yrittämiseen




Tampereen Työväen Teatterissa viime syksynä ensi-iltansa saanut monin verroin palkittu ja ylistetty Broadway-musikaali Next to Normal ei ole sitä tavanomaisinta höttöä, jota maailmalta meille Suomeenkin usein tuutataan. Musikaalin tematiikka ja musiikki ovat kiinni tässä ajassa ja käsittelevät kipeitä aiheita rohkeasti. Brian Yorkeyn ja Tom Kittin tuotos vetoaa ennenkaikkea ihmisen, tässä tapauksessa niin tekijän kuin katsojankin, tunteisiin. Yorkey ja Kitt ovat rakentaneet teoksensa viisaasti; he tietävät oikeat narut, joista vedetään, jotta kansa liikuttuu - ja teoshan toimii.

Tampereen Työväen Teatteriin Next to Normalin on ohjannut Tuomas Parkkinen, jonka aikaisempi musikaaliohjaus TTT:llä oli erittäin taidokas ja koskettava Viiden vuoden rakkaus. Olen iloinen siitä että Parkkinen on valinnut ohjattavakseen uusia musikaaleja, joista hän rakentaa oman näköisiään. Viiden vuoden rakkaus oli yksi vuoden 2011 parhaista esityksistä, joten odotukseni olivat todella korkealla Next to Normalinkin suhteen. Minun täytyy sanoa että sanalla sanoen, petyin pahasti.

TTT:llä on suuri tuotantokoneisto. Siellä pystytään tekemään lähes mitä vaan, se tiedetään. Pienet musikaalit ovat TTT:llä hyvin usein onnistuneet: Tell me on a Sunday ja Viiden vuoden rakkaus olivat molemmat järkyttävän kauniita ja taidokkaita esityksiä. Nyt suuri tuotantokoneisto on iskenyt Next to Normaliin ja tehnyt siitä kaikkea mahdollista pursuavan pillerisirkuksen.

Musikaali kertoo perheestä, jonka Diana-äiti sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Perheen poika, Gabe, on kuollut yli 15 vuotta sitten, mutta Diana ei ole pystynyt päästämään pojastaan irti. Pojan muisto vaikuttaa ja vaikeuttaa Dianan jokapäiväistä elämää: Diana tekee omituisia asioita, unohtaa asioita ja yksinkertaisesti tuntuu olevan aivan sekoamispisteessä.

Perheen isä, Dan, yrittää kaikin voimin seisoa vaimonsa tukena ja perheen tytär Natalie yrittää saada huomiota vanhemmiltaan. Perhekuva on hyvin rikkonainen ja sekava. Kaiken keskiössä ja kaiken huomion saa Diana, joka toki tarvitsee sitä. Muiden täytyy joustaa ja yrittää jaksaa.



















Kun musikaali sisältää suuria tunteita, vaatii se näyttelijöiltään todella tarkkaa työskentelyä. Suhtauduin hieman epäillen roolivalintoihin, etenkin Puntti Valtosen rooliin perheen isänä. Ennakko-odotukseni sain heittää kuitenkin roskakoriin heti ensimmäisen näytöksen jälkeen: TTT:n ensemblesta juuri Puntti Valtonen koskettaa eniten. Valtosen liikuttava ja minimalistinen roolityöskentely kosketti minua jossakin todella syvällä. Valtosen Dan -isä on loppuunpalanut, rakastava ja lämmin isä, joka on kokenut paljon. Jälkikäteenkin kun ajattelen Valtosta ja hänen soolojaan, vesi nousee pakolla silmiin. Kerrassaan loistava musikaalinäyttelijä!

Muut näyttelijät näyttelevät joko ylä- tai alaviritteisesti johtuen kenties puutteellisesta henkilöohjauksesta. Eriikka Väliahde on TTT:n musiikkiteatterinäyttelijöiden kulmakiviä. Väliahde on mielestäni varsin nuori näyttelemään Dianan vaativan roolin ja roolityö vaikuttaakin hieman aliviritteiseltä. En katsojana saa otetta hahmoon ja tuntuu että joko a) Väliahde on väsynyt lähestyvän ensi-illan (Carmen) vuoksi tai b) hän on hahmonsa kanssa hukassa. Diana on hukassa, mutta jos näyttelijäkin on hukassa, niin sitten ollaan liemessä. Väliahde tavoittaa uskomattoman hienon tunnelman ja rauhan ensimmäisen puoliajan kappaleessa Vuoret, jonka aikana kyynelehdin vuolaasti. Toisella puoliajalla Väliahteen ja Kaislakarin (perheen tytär Natalie) kohtaavat oikeasti ensimmäistä kertaa kappaleessa Next to Normal.

Nuorehkojenkin aikuisnäyttelijöiden näytellessä teini-ikäisiä muodostuu yleensä myös ongelmia. Emmi Kaislakari taitavana pianistityttärenä yrittää roolissaan kovasti, mutta mielestäni tulkintaa söi hieman Kaislakarin tumma ja vahva ääni. Toisaalta äidin ja tyttären duetoissa katsoja alkaa leikkimään ajatuksella että kumpi näistä on todellisuudessa tytär ja kumpi äiti; kumpi laulaa vankemmalla ja tummemmalla, elämänmakuisella soundilla ja kumpi heleällä, kauniilla ja nuorella äänellä? Mielenkiintoinen pointti.

Jukka Nylund on erittäin haastavan haasteen edessä perheen edesmenneenä poikana. Rooli on todella haastava ja vaatii tekijältään kokemusta. Nylund laulaa selvästi puhtaimmin ja kauneimmin koko ensemblesta, mutta on näyttelijänä vielä noviisi verrattuna muihin. Näyttelijäntyö on karheaa ja epätasaista, hieman patetiaan vivahtavaa. Henkilöohjauksen puutteellisuus näkyy ehkä selvimmin Nylundissa: Nylundilla on todella kova yritys näyttää tunteita ja liikuttua, mutta se paisuu hieman pusertamiseksi ja yliyrittämiseksi mikä ei ikävä kyllä näyttämöllä näytä aidolta. Mutta sen minkä Nylund näyttelijäntyössään menettää, lunastaa hän takaisein sen ainakin kolminkertaisesti lauluäänellään!

Sekavuus ja liika yrittäminen vaivaavat varsinkin näytelmän ensimmäistä puoliaikaa. Parkkinen ei ole ilmeisesti riittävästi luottanut tarinan ja musiikin voimaan vaan kuvittaa näyttämöllä tapahtumia liikaa. Itse olisin kaivannut selkeämpää ja yksinkertaisempaa otetta. Liialla yrittämisellä peitetään se, mitä jutulla halutaan sanoa. Toisella puoliajalla ohjauksen fokus löytyy paikkapaikoin paremmin ja katsoja poistuu salista itkuisena ja nuhjuisena.

Kaikesta huolimatta itkin toisen puoliajan kokonaan läpi. Teatterissa on jotakin hyvin ihmeellistä ja ihanaa. Rakastan teatteria!


Käsikirjoitus Brian Yorkey // Musiikki Tom Kitt // Suomennos Mikko Koivusalo // Ohjaus Tuomas Parkkinen // Kapellimestari Eeva Kontu // Laulujen harjoitus Jari Leppänen // Harjoituspianisti Maritta Manner // Koreografia Osku Heiskanen // Lavastus ja pukusuunnittelu Kristiina Saha // Kampauksien ja maskien suunnittelu Emmi Lahtinen // Valosuunnittelu Timo J. Mäkinen // Äänisuunnittelu Niklas Vainio

Rooleissa Eriikka Väliahde, Puntti Valtonen (vier.), Jukka Nylund (vier.), Emmi Kaislakari, Juha-Matti Koskela, Toni Harhajärvi

Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri / Petri Kovalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti