maanantai 16. syyskuuta 2013

Ahaa Teatteri: Viidakkokirja (14.9.2013)



















Kuva: Petri Kivinen

Mikä? - Rudyard Kiplingin klassikkoon perustuva Antti Mikkolan dramatisoima ja ohjaama Viidakkokirja.

Kuka tai ketkä? - Ahaa Teatteri

Miten? - Ahaa Teatteri jatkaa vallitsevaa trendiä ja on tehnyt vanhasta klassikosta tuoreen dramatisoinnin. Dramatisoinnin takana on ohjaaja-näyttelijä Antti Mikkola, jonka aikaisempi työ (aikuisille suunnattu Kuningatarleikit) vetosi minuun todella! Pidin esityksestä mielettömästi ja niillä odotuksilla lähdin myös Ahaaseen. Ahaan näyttämölle on rakennettu tiivis ja kompakti esitys kauniista tarinasta. Tulkinta on pelkistetty ja viitteellinen eikä se mielestäni aliarvioi lapsikatsojaa (esityksen suositusikä on yli 5 v.), jopa ehkä päinvastoin. Esitys onkin suunnattu selvästi vanhemmille lapsille, mikä sekin on hyvä asia!

Mikä onnistui? - Mikkolan dramatisointi on tiivis ja tehokas. Varsinkin esityksen alku on toimiva, ja Timo Saaren koreografia rytmittää kokonaisuutta mukavasti.
Hahmoista mieleen jäävät etenkin Karoliina Vanteen ja Ilona Chevakovan pirteät apinat, joiden liikekieli ja elehdintä piristävät varsin tummahkoa kokonaisuutta.
Eero Auvisen valosuunnittelu ja Nuutti Vapaavuoren äänisuunnittelu on äärimmäisen toimivaa, ja tukee tarinankerrontaa.

Mikä taas ei? - Sanna Ponkin puvustus on mielestäni outo: näyttelijät on puvustettu outoihin härpäkkeisiin, jotka eivät miellytä silmääni. Eläinhahmot on tehty "hieman sinnepäin", eli ne jäävät ikävästi puolitiehen (toim. huom. aikaisemmassa lastenteatteripostauksessani pohdin tätä samaa asiaa, eli miksi lastenteatteri jää usein puolitiehen?). Olen nähnyt Ahaassa muutamia erittäin kivoja lasten ja nuorten juttuja, joten ehkä tämä oli vain pieni takaisku.
Esityksen näyttelijäntyö on epätasaista, ja välillä tuntuu jopa siltä että esitys etäännyttää katsojansa eli katsoja jää täysin ulkopuolelle ja tipahtaa ulos tarinasta. Tästä seuraa että katsojaa ei jaksa enää kiinnostaa näyttämön tapahtumat, ja katsoja tippuu kärryiltä hetkeksi.

Mitä jäi käteen? - Lähdin jälleen lastenteatteriesityksen jälkeen pettyneenä kotiin. Uskoni lastenteatteriin horjuu. Lisäksi minun on mainittava edessäni istuneista kahdesta rouvasta, jotka keskustelivat ennen toisen puoliajan alkua. Hetken keskustelua kuunnellessani (ja hieman ärsyyntyessäni) pyysin rouvia napakasti lopettamaan keskustelemisen, minkä he tekivätkin. Harmittavan usein törmää juuri näihin teatterin suurkuluttajiin, vanhempiin rouviin, jotka pulpattavat kesken esityksen jotakin epämääräistä, ja näin ollen häiritsevät muiden katsomiskokemusta. Tämä ei ole  missään nimessä Ahaan vika, mutta halusin nostaa tämän asian kuitenkin esille. Ajatuksena "kunnioita muita katsojia" jäi siis mieleeni, ja aion pitää huolen että jatkossa ainakin itse annan muille täydellisen katsomisrauhan.
Ennen esityksen alkua yleisöä kiellettiin astumasta mustalle matolle koska se voi olla hengenvaarallista (näyttelijät tanssivat avojaloin lattialla). Mielestäni huomio oli tärkeä ja hyvä, mutta olisiko "kiellon" voinut ilmaista toisin, tekemällä asian mielenkiintoiseksi esimerkiksi liittämällä punaisen maton jotenkin esityksen tematiikkaan? En tiedä, kunhan jäin miettimään. :)

Miete/ajatus/kysymys? - Haluan uskoa että Mikkola pystyy parempaankin. Mikkolan Kuningatarleikit oli niin tajuttoman hyvä, joten kyllä jätkä osaa.

Tähdet? - Tähtiä vain kaksi. :(

Esityksen omat sivut.


2 kommenttia:

  1. Anteeksi ohjeistus matolla kävelemisestä, montaa lausetta on kokeiltu, mutta mikään muu kuin kunnon suora kielto ei tunnu valitettavasti menevän perille. Jos katsomoon tulee vain lapsia opettajien kanssa, silloin ohjeistus on erilainen. Harmi, että tällaiseen asiaan täytyy puuttua blogikirjoituksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kommentistasi. Kirjoitan tässä blogissa asioista, joihin kiinnitän teatterikäynnissäni huomiota, ja tämä sattui osumaan silmään. En suoranaisesti ohjeistusta kritisoi, heitin vain ehdotukseni siitä että kuinka asia oltaisiin voitu ratkaista toisin. Ja kuten mainitsinkin huomio ja ohjeistus oli ensisijaisen tärkeä. - Pääasia että kirjoitukseni herättävät keskustelua!

      Poista