sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tampereen Työväen Teatteri ja Teatteri Siperia: Mestarietsivä Kalle Blomkvist (7.9.2013)



























Kuva: Harri Hinkka

Mikä? - Astrid Lindgrenin kirjaan perustuva lastennäytelmä Mestarietsivä Kalle Blomkvist. Kotimainen kantaesitys.

Kuka tai ketkä? - Tampereen Työväen Teatteri ja Teatteri Siperia

Miten? - Lastenteatteri on haastava laji. Otso Kautto on sanonut ettei lastenteatterin tekeminen eroa muusta teatterintekemistä mitenkään. Lapset ovat vain välittömämpiä sillä lapset näyttävät tunteensa heti. Aikuiset puolestaan saattavat peittää tylsistymistään. Lauantaisessa Mestarietsivä Kalle Blomkvistin ensi-illassa en voinut peitellä tylsistymistäni.
Iiristiina Varilon ohjaus Lindgrenin klassikosta muuntautuu varsin menevän ja toimivan alun jälkeen paikoitellen puuduttavaksi lastenteatteriksi. Esityksen dramaturgia on suorastaan tylsistyttävä ja visuaalinen kerronta köyhää. Myös näyttelijäntyö jää paikoin falskiksi - ja kysymys kuuluukin, missä syy? Eikö lastenteatterin tekeminen ole juuri terapeuttista ja hauskaa teatterileikkiä?
Ikäväkseni TTT:n ja Teatteri Siperian lastenteatteriesitys kompastuu juuri lajityyppiinsä. Esitys ei löydä perusvirettään ja sortuu kliseiseen lastenteatterin tekemiseen.

Mikä onnistui? - Vaikka tarina itsessään ei sisällä suurempia juonellisia koukkuja tai toiminnallisuutta, tuo osa näyttelijöistä esitykseen kivaa meininkiä ja energiaa. Marika Heiskanen, Riikka Papunen ja Jerry Mikkelinen näyttelevät riemulla, tarkasti ja aidosti. Etenkin Mikkelisen roolivaihdot poliisin ja roiston välillä ovat kerrassaan herkullisia ja toimivia, eikä Mikkelinen sorru rooleissaan ylilyönteihin. Dramaturgisesti onnistuneena pidän kertojan hyödyntämistä, joka jaksottaa ja rytmittää hyvin näyttämön tapahtumia. Kohtausten vaihdot olivat muutenkin napakoita ja kivan koreografisia. Koreografisuutta olisi ollut kiva nähdä kohtauksissakin.

Mikä taas ei? - Näyttelijäntyö oli paikoitellen epätasaista, ja etenkin Karoliina Blackburn ja Ilkka A. Jokinen sortuivat ylilyönteihin. Jokisen näyttelemä naapurin täti oli mielestäni huonolla maulla toteutettu hahmo, joka ei jaksanut naurattaa kuin tasan sen yhden kerran. Koko näyttelijäensemble oli täynnä energiaa ja latausta, mutta energia ei oikein missään vaiheessa riittänyt katsomoon asti: kontakti yleisöön oli puutteellista tai toisinaan alleviivaavaa - ja se ei tunnu katsojasta hyvältä.
Esityksen alku lupaili mukavaa teatterileikkiä, mutta miksei ajatusta viety loppuun asti? Teatterileikki olisi voinut toimia koko esitystä kokoonpanevana teemana, mutta nyt leikkimielisyys jäi vain alkuun.

Mitä jäi käteen? - Valitettavan tylsä lastenteatteriesitys, jossa ei ollut katsojan kaipaamaa jännitystä. Liian lässy esitys, pettynyt olo.

Miete/ajatus/kysymys? - Miksi lastenteatteri jätetään usein puolitiehen? Onko lastenteatterin tekeminen pakkopullaa laitosteattereille?

Tähdet? - Tähtiä kaksi ja miinus.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=f875kszsV6c
http://www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/mestarietsivä-kalle-blomkvist

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti