sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tampereen Työväen Teatteri: Prinsessa (7.9.2013)



















Kuva: Petri Kovalainen / TTT

Mikä? - Arto Halosen menestyselokuvaan pohjautuva musikaali Prinsessa.

Kuka tai ketkä? - Tampereen Työväen Teatteri

Miten? - Pirjo Toikan ja Arto Halosen käsikirjoittama Prinsessa ei siirry vaivatta elokuvasta musikaaliksi. Elokuvan ja teatterin kerrontatavat ovat valtavan erilaiset; teatterissa ei päästä tekemään lähikuvia tai nopeita leikkauksia sujuvasti. Ajatus elokuvan siirtämisestä TTT:n suurelle näyttämölle on kuitenkin mielenkiintoinen, ja on sikäli harmi ettei siinä onnistuta täydellisesti: Halosen ohjaus antaa teokselle liikaa tilaa ja ilmaa. Teppo Järvisen tilava ja ilmava lavastus tukee ohjaajan visiota mutta loppujen lopuksi suuri näyttämö tuntuu välillä liiankin suurelta. Tuomas Kantelisen musiikki on puolestaan hivenen sekavaa, ja jää (varsinkin ensimmäisellä puoliajalla) varsin irralliseksi ja tarinaa etäännyttäväksi. Väliajalla mieleen nousee väistämättä kysymys, yrittääkö TTT liikaa - vai yritetäänkö tässä sittenkään tarpeeksi? Väliajan jälkeen teos löytää kuitenkin lajityyppinsä: musiikkinumerot istuvat kokonaisuuteen, ja puolustavat paikkansa osana Anna Lappalaisen (Armi Toivanen) sympaattista ja kaunista tarinaa. Lopussa katsoja poistuu katsomosta liikuttuneena ja jonkin kauniin kokeneena.

Mikä onnistui? - Musikaalin onnistuneimpia hetkiä ovat upeat tanssikohtaukset. Koreografi Reija Wäreen kädenjäljen tunnistaa haastavista ja nerokkaista numeroista, joissa hyödynnetään koko suuren näyttämön tilaa ja minimalistista lavastusta. Wäreen koreografia paikkaa ilmavaa tilaa ja kuoppia sujuvasti.
Wäreen taitava koreografia ja Halosen ontuva ohjaus olivat selvästi ristiriidassa: koreografia toimi ja vei tarinaa eteenpäin kun taas Halosen ohjaus junnasi paikoillaan. Vaikka ohjaus jää puutteelliseksi, on Halosella elokuvantekijänä näkemystä erilaisille kuville. Näyttämöllä nähdäänkin muutamaan otteeseen herkistäviä kuvia ja hetkiä, joihin oman lisänsä ovat tuoneet koreografi-apulaisohjaaja Wäre, lavastaja Järvinen sekä valosuunnittelija Timo Alhanen. Näitä kuvia olisi toivonut musikaaliin lisää.
Musikaalin roolitus on onnistunut. Armi Toivanen on roolissaan äärettömän aito ja vilpitön. TTT:n vahvat laulajat Eriikka Väliahde ja Jari Ahola nousevat Toivasen rinnalla musikaalin ehdottomiksi tähdiksi. Etenkin Väliahteen tulkinta Prinsessalle -biisistä tuntui syvällä.

Mikä taas ei? - Musikaalin heikkoudet lähtevät ensisijaisesti tekstistä ja ohjauksesta. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, elokuvan siirtäminen näyttämölle on problemaattista.
Olen nähnyt Halosen elokuvan, joten en voi olla vertailematta elokuvaa ja näyttämöteosta keskenään, ja uskon että näin on myös monen muun katsojan kohdalla. Siinä missä elokuvassa pystyttiin luomaan intiimejä hetkiä ja koskettavia kohtaamisia, niin musikaalissa intiimiys ja koskettavuus katoaa TTT:n suureen halliin. Ensimmäistä kertaa huomaan ajattelevani TTT:n suuren näyttämön olevan liian suuri musikaalille.
Jotkut ohjaajan ratkaisut eivät olleet mieleeni: videoprojisointien käyttö musikaalissa oli turhaa, ja henkilöohjaus oli puutteellista. Eniten harmistuin Anna Lappalaisen äidin (Jaana Oravisto) piittaamattomuudesta. Elokuvassa Marja-Leena Kouki näytteli pieteetillä äidin tuskan, kun taas näyttämöversiossa äidin käynnit sairaalassa ohitetaan olankohautuksella. Kyse on varsin pienistä asioista, joihin Halonen (tosin kokematon teatteriohjaaja) toivottavasti osaa ensi kerralla rohkeammin puuttua.

Mitä jäi käteen? - Eriikka Väliahteen tulkitsema "Prinsessalle" jää soimaan päähän hyvin pitkäksi aikaa. Kappale on samalla koko musikaalin kaunein biisi.

Miete/ajatus/kysymys? - Kuinka suuret paineet TTT:llä on tuottaa suuria musikaaleja?

Tähdet? - Tähtiä kolme ja plussa päälle. Tämä ennenkaikkea koreografialle, Armi Toivaselle ja TTT:n vahvoille laulajille.

http://www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/prinsessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti