"Ei siitä eroon pääse. Jonkin tason narsisti ja hölmö mä olen - ilman teatteria ei ole elämää."
maanantai 30. syyskuuta 2013
Teatteri Avoimet Ovet: Vala (28.9.2013)
Kuva: Mikko Mäntyniemi
Mikä? - Virpi Haataisen kirjoittama ja ohjaama Vala.
Kuka tai ketkä? - Teatteri Avoimet Ovet
Miten? - Teatteri Avoimet Ovet nostaa jälleen suomalaisen naisen parrasvaloihin Avoimille Oville tyypilliseen minimalistiseen tyyliin. Virpi Haataisen näytelmä Vala kertoo aikansa merkittävämmästä vaikuttajasta ja runoilijasta Katri Valasta ja hänen elämästään.
Valan tarina on varsin poikkeuksellinen, jonka keskiössä ovat myös miehet, pikkuveli Erkki (Juhani Rajalin) ja runoilija Olavi Paavolainen (Henry Hanikka).
Mikä onnistui? - Haatainen on rakentanut tekstiinsä useita aikatasoja, jotka leikkaantuvat simultaanisti ja äärimmäisen tarkasti. Esityksen rytmi on tarkkaan hioutunut varsinkin ensimmäisen puoliajan alkupuoliskolla, jolloin ajassa hypitään hyvinkin kiivaasti.
Ella Pyhältö tekee henkeäsalpaavan upean roolityön Katrina. Pyhältö näyttelee vimmaisesti ja varmasti Katria, jonka elämä poukkoilee eri suuntiin. Miesnäyttelijät (Juhani Rajalin ja Henry Hanikka) löytävät varmuutensa toisella puoliajalla, jolloin myös kontakti Pyhällön kanssa nousee uudelle tasolle.
Heini Granbergin pienieleinen lavastus ja puvut korostavat tekstilähtöistä esitystä.
Mikä taas ei? - Esityksen tehokasta alkua seuraava suvantovaihe tuntuu kestävän läpi ensimmäisen puoliajan. Tehokkaiden leikkausten ja rytmin jälkeen katsoja tipahtaa liian rajusti laahaavaan rytmiin, jossa on näyttelijöillä kannattelemista.
Mitä jäi käteen? - Kiehtova taiteilijakuvaus, joka jätti vähän tyhjän olon.
Miete/ajatus/kysymys? - Millä tavalla taiteilijan näköiskuva rakennetaan näyttämölle? Minkälainen matka se on tekijälle?
Tähdet? - Kolme ja puoli tähteä.
Esityksen omat sivut
Teaser
Traileri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti