torstai 31. lokakuuta 2013

Poleenin Teatteri: Liian lyhyt hame (12.10.2013)



























Kuva: Susanna Pohjolainen

Mikä? - Sofi Oksasen Liian lyhyt hame. Musiikin sävellys Maija Kaunismaa.

Kuka tai ketkä? - Poleenin Teatteri

Miten? - Poleenin Teatteri toi ensi-iltaan reilut kaksi viikkoa sitten Sofi Oksasen runokokoelmaan perustuvan esityksen Liian lyhyt hame. Temaattisesti esitys ei ole sitä perinteistä harrastajateatterikamaa. Naisiin kohdistuvan väkivallan tuominen pienelle harrastajanäyttämölle vaatii tekijöiltään rohkeutta ja valtavaa itsevarmuutta.

Mikä onnistui? - Annikki Sahan sovitus ja ohjaus tuo kolme eri-ikäistä ja -taustaista naista kuntosalille, paikkaan jossa näkee hyvin usein verta, hikeä ja kyyneliä. Kuntosali avautuu mielenkiintoisena symbolina: on olemassa paikka, jossa ihmiset ovat vereslihalla, täysin paljaana ja vapaina avautumaan.
Näytelmän kolmena naisena nähdään Anne-Riitta Reinikainen, Kirsi Selonen ja Janette Teittinen, jotka tekevät tasaisen varmaa työtä. Naisten työlle täytyy nostaa hattua, sillä esitys on vaativa ja vaatii itsevarmuutta ja pokkaa esittäjiltään.
Vaikka esitys käsittelee valtavan arkaa aihetta, sisältää esitys paljon myös huumoria. Maija Kaunismaan hillittömän leikittelevä musiikki ja Oksasen osuvat riimit kutkuttavat yleisön nauruhermoja.
Susanna Pohjolaisen suunnittelema visuaalinen ilme on lempeä ja sopivasti ristiriidassa näytelmän sisäisen maailman kanssa.

Mikä taas ei? - Näkemässäni ensi-illassa esityksen rytmi tuntuu välillä laahaavaan, ja toisinaan näytelmä olisi kaivannut hieman ripeämpää otetta. Toiset kohtaukset olisivat taas tarvinneet hieman aikaa... Luultavasti rytmi tasaantuu esityskertojen myötä.

Mitä jäi käteen? - Teoksena Sahan sovitus saa aikaan katsojan päässä valtavan kysymystulvan, johon katsoja ei löydä heti vastauksia. Näytelmä jää pyörimään ajatuksiin pitkiksi ajoiksi. Esimerkillinen ja mielenkiintoinen esitys!

Miete/ajatus/kysymys? - Harrastajateatterit voivat olla myös rohkeita ja näyttää mallia ammattiteattereillekin.

Tähdet? - Pelkästä rohkeudesta uskallan antaa esitykselle neljä tähteä.

Esityksen omat sivut

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Jyväskylän Kaupunginteatteri: Shrek (12.10.2013)



















Kuva: Sami Heiskanen

Mikä? - David Lindsay-Abairen ja Jeanine Tesorin musikaalikomedia Shrek.

Kuka tai ketkä? - Jyväskylän Kaupunginteatteri

Miten? - Vuonna 2001 valkokankaat vallannut vihreäjätti Shrek sai oman musikaalin vuonna 2008. Vuoteen 2010 Broadwaylla pyörinyt musikaali on ennen suomalaista kantaesitystä ehtinyt viihdyttää mm. Israelissa, Ruotsissa, Virossa, Ranskassa ja Espanjassa.
Suomeen musikaalin toi Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Kari Arffman, joka on myös suomentanut ja ohjannut nyt nähdyn version.

Mikä onnistui? - Konseptimusikaalin tuominen Suomeen vaatii paljon aikaa ja rahaa, heti kättelyyn pointsit siitä! Jyväskylän Kaupunginteatteri on ilmiselvästi pistänyt paljon likoon tähän esitykseen.
Harvoin näkee yhtä näyttävää ja toimivaa musikaalilavastusta Suomessa kuin tässä Shrekissä! Samuli Hallan lavastus on monipuolinen ja -uloitteinen. Yhteistyö paikallisten koululaisten kanssa näkyy myös lavastuksen suurissa kukkaelementeissä.
Maria Lund Fionana on posiitivinen yllätys. Lund on omaksunut roolille asetetut haasteet äärimmäisen hyvin. Lund on myös ainoa, joka tuo näyttelijäntyöllään musikaalin aidon komediafiiliksen.
Toinen positiivinen yllättäjä oli Farquaadin roolissa nähty Joni Leponiemi, joka näytteli rennosti ja impulssiivisesti. Leponiemen lauluääni on yksi esityksen puhtaimmista.

Mikä taas ei? - Musikaalia vaivaa ennenkaikkea kelju äänentoisto ja epätasainen esiintyjäjoukko. Myös itse teos on problemaattinen, mutta siihenhän jyväskyläläisillä ei ole puuttumista, koska teos on ns. konseptimusikaali.
Äänentoiston toimimattomuuden vuoksi useat vitseiksi tarkoitetut lauseet vilahtavat ohi, eikä laulun sanoistakaan tunnu saavan selvää. Missä miksaus? Paljon huutoa ja melua sisältänyt esitys kärsi miksauksen puuttumattomuudesta. Ammattimuusikoista koostuva bändi kuulostaa myös yllättävän vaisulta.
Ensemblen epätasaisuus ihmetytti myös. Sari Loukon sinänsä kiehtovat koreografit taisivat olla liian haastavia ensemblelle?
Kari Arffmanin ohjaus jää hyvin puolitiehen, aivan kuin esitys olisi kiireessä väsätty. Yksi esityksen käsittämättömimmistä ratkaisuista oli lohikäärme, jonka toteutuksesta en pitänyt yhtään.

Mitä jäi käteen? - Odotukset olivat jälleen kerran liian korkealla. Kaiholla muistelen lähes viiden vuoden takaista Cabarét -musikaalia, joka sai arvoisensa tulkinnan Jyväskylässä. Onnistuneita esityksiä olen siis Jyväskylässäkin nähnyt!

Miete/ajatus/kysymys? - Konseptimusikaalien omaperäisyys - onko sitä, saako sitä olla?

Tähdet? - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut

Ryhmäteatteri: Jäniksen vuosi (10.10.2013)


























Kuva: Johannes Wilenius

Mikä? - Arto Paasilinnan romaaniin perustuva Jäniksen vuosi.

Kuka tai ketkä? - Ryhmäteatteri

Miten? - Ryhmiksen Helsinginkadun näyttämölle on rantautunut Arto Paasilinnan romaaniin perustuva Jäniksen vuosi, jonka käsikirjoitustyöryhmä Sami Keski-Vähälä, Esa Leskinen ja Kristian Smeds ovat laittaneet klassikon uuteen kuosiin. Tässä uusimmassa tulkinnassa Vatanen (Robin Svarström) on ylityöllistetty datanomi, joka lähtee raskaan työpäivän jälkeen ajelemaan kotiinsa ja törmää matkalla jänikseen (Anna-Riikka Rajanen). Loppu onkin, no, legendaa.

Mikä onnistui? - Ryhmäteatteri on tehnyt rohkean ohjelmistovalinnan. Tunnetun romaanin uudelleentulkinta on paikallaan, sillä hieman kulahtanutta romaania tuskin haluttaisiin nähdä sellaisenaan näyttämöllä.
Anna-Riikka Rajasen roolityö, joka on samalla nuoren naisen taiteellinen opinnäytetyö Teatterikorkeakouluun, Jäniksenä on ihastuttava. Rajanen näyttelee herkästi ja laulaa taivaallisen upeasti. Rajaselle voi ennustaa pitkää ja monipuolista uraa Suomessa, miksei ulkomaillakin.

Mikä taas ei? - Kolmen käsikirjoittajan sovitustyö on saanut aikaan melkoisen sopan. Tulkinnasta ei ota oikein mitään selkoa eikä lavan sekoilua jaksa kovinkaan pitkään katsoa. Leskisen ohjaus luottaa myös tuskastuttavan pitkiin tauotuksiin varsinkin esityksen alkupuolella. Esitys ei pääse oikein lentoon missään vaiheessa, vaan rytmi laahaa tasaisena eikä riittäviä rytminvaihdoksia tapahdu.
Videoprojisoinnit tuntuvat tässä(kin) esityksessä aivan turhilta. Perinteiseen näyttämöilmaisuun ei ole luotettu, ja projisoinnit on valittu ikäänkuin paikkaamaan näyttelijäntyötä. Eikö näyttelijöiden täydy tulevaisuudessa enää osata muuta kuin kameranäyttelemistä?
Näyttelijät vetäytyvät välillä syvälle puskafarssin ytimeen eikä valittu tyylilaji istu kokonaisuuteen ongelmitta. Jos esitystä nimitetään inhimilliseksi komediaksi, kysymys kuuluu: missä inhimillisyys? Työryhmän mielestä inhimillisyys tarkoittaa karikatyyrejä ja liioittelua? Valitettavasti tällä pointilla ei ylletä maaliin asti.

Mitä jäi käteen? - Valtava pettymys. Ryhmiksen syksyn molemmat tuotannot eivät ole vastanneet odotuksiani. Mikä Ryhmistä vaivaa? Ryhmikseltä olen aina odottanut laadukkaita ja mielenkiintoisia esityksiä!

Miete/ajatus/kysymys? - Suomessa vallitseva projisointikulttuuri alkaa tulla jo korvista ulos. Yrittäkää kehittää jotain uutta tai jättäkää ne projisoinnit kokonaan pois, jooko?

Tähdet? - Yksi tähti ja plussa Anna-Riikka Rajasesta.

Esityksen omat sivut

Kansallisteatteri: Minä ja muro (9.10.2013)

 















Kuva: Tuomo Manninen

Mikä? - Mari Kujanpään lastenkirjaan perustuva Minä ja muro.

Kuka tai ketkä? - Kansallisteatteri.

Miten? - Kansallisteatterin Willensaunaan on tuotu Mari Kujanpään Finlandia-palkittuun kirjaan perustuva lastenesitys Minä ja muro. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Kansallisteatterin ohjaaja, lastenteatterin puolesta puhuja Jukka Rantanen. Katri Rentto on puolestaan suunnitellut esityksen visuaalisen ilmeen.
Näytelmä kertoo ala-asteikäisestä Lauhasta, joka on kovin surullinen. Lauhan paras ystävä on Muro-nalle, jonka kanssa Lauha viettää paljon aikaa, koska eihän hänellä muita kavereita olekaan. Eräänä päivänä kouluun tupsahtaa TET-jaksoaan suorittava Heta. Pian Lauha huomaa viihtyvänsä Hetan kanssa kaikki välitunnit piirtelemässä. Hetan ja Lauhan välille syntyy lämmin kaverisuhde, joka auttaa ujon Lauhankin ulos kuorestaan.

Mikä onnistui? - Jukka Rantanen on dramatisoinut ja ohjannut rehellisen lastenteatteriesityksen. On ilo katsoa esitystä, joka ei aliarvioi katsojaansa, mutta on silti ihailtavan hauska!
Näyttelijät ovat sisäistäneet hyvin Rantasen tulkinnan ja lastenteatteri-ideologian, eivätkä sorru missään vaiheessa ylilyönteihin.
Näyttelijäntyö on luontevaa ja perusteltua. Eeva Putro näytelmän Lauhana on äärimmäisen sympaattinen ja aito. Ilja Peltosen Muro-nalle hassuttelee ja hupsuttelee, ja Emmi Pesonen on esikuvamainen teini.
Katri Renton suunnittelema visuaalinen ilme istuu Lauhan kovin mustavalkoiseen maailmaan erinomaisesti.

Mikä taas ei? - En olisi itse tehnyt oikeastaan esityksessä mitään toisin, kaikki tuntui toimivan oikein mainiosti.

Mitä jäi käteen? - Hieno ja lämmin kotimainen teksti, joka sopii hienosti näyttämölle.

Miete/ajatus/kysymys? - Uutta kotimaista lastenteatteria on ilo katsoa!

Tähdet? - Neljä tähteä ja plussa päälle!

Esityksen omat sivut

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kansallisteatteri: Kirsikkapuisto (8.10.2013)


















Kuva: Pasi Ylirisku

Mikä? - Anton Tsehovin klassikon Kirsikkapuisto uudelleentulkinta. Sovitus ja ohjaus Mika Myllyaho

Kuka tai ketkä? - Kansallisteatteri

Miten? - Lukuisten vastoinkäymisten jälkeen Kansallisteatteri sai Kirsikkapuistonsa ensi-iltaan syyskuussa. Odotukset teokselle olivat suuret, ja pääjohtaja Mika Myllyaholta odotettiin raikasta tulkintaa klassikkotekstistä.
Tarinana Kirsikkapuisto on ajaton. Vanhan taakse jättäminen, ja uuden ajan tuleminen ovat läsnä kokoajan. Kirsikkapuisto on myös näytelmä valinnoista ja valintojen tekemisen vaikeudesta.

Mikä onnistui? - Visuaalisesti Kirsikkapuistoon on panostettu ja esityksen näyttelijäntyö on varmaa. Emmi Parviaisen raikkaasti ja vimmaisesti tulkitsema Anja nousee ansaitusti esityksen keskiöön. Tiina Weckström on varma Ranevskaja, ja Ismo Kallio sympaattinen Firs.

Mikä taas ei? - Myllyahon ohjaus on hyvin alleviivaava: näyttämö on tumpattu täyteen erilaisia tasoja ja ajatuksia, joita ei ole ehditty viemään loppuun. Katsojalle jää olo ettei tässä ole uskottu riittävästi tekstin voimaan, vaan on ryhdytty kuvittamaan ja popularisoimaan klassikkoteosta tähän päivään. Mitä tällä sovituksella haetaan?
Videokuvaa on Kansallisteatterin päänäyttämöllä ruvettu käyttämään nyt turhankin usein, ja projisointien hyödyntäminen esityksessä tuntuu aivan turhan pakonomaiselta.

Mitä jäi käteen? -Tuntui että olin nähnyt tämän esityksen jo aikaisemmin. Kansallisteatterin esitykset ovat alkaneet noudattamaan nyt liikaa samaa kaavaa, jossa on jumiuduttu samoihin tapoihin. Toivoisin että Kansallisteatteri maamme päänäyttämönä näyttäisi esimerkkiä ja kehittäisiä suomalaista teatteritaidetta eteenpäin.

Miete/ajatus/kysymys? - Klassikoita voi tuoda tähän päivään, mutta se tulisi tehdä mahdollisimman selkeästi.

Tähdet? - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut
Traileri

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Helsingin Kaupunginteatteri: Tohtori Zivago (6.10.2013)













Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri

Mikä? - Eeppinen suurmusikaali Tohtori Zivago, Euroopan kantaesitys. Ohjaus Hans Berndtsson.

Kuka tai ketkä? - Helsingin Kaupunginteatteri

Miten? - Helsingin Kaupunginteatteri jatkaa suurmusikaalien linjaa vain kaksi vuotta sitten maailman ensi-iltansa saaneella musikaalilla. Aikaisemmin tiettävästi vain Australiassa esitetty musikaali sijoittuu historialliselle Venäjälle. Varsin romantisoidusta tarinasta on tehty myös suosittu elokuva, joka on jättänyt etenkin vanhemmalle polvelle vahvan mielikuvan.

Mikä onnistui? - Ralf Forsströmin lavastus on massiivinen ja upea. William Ilesin ja Kari Leppälän valosuunnittelu tarjoaa lavastuksesta uudenlaisia kulmia.
Vakuuttavimman roolityön tekee Antti Timonen Antipov/Strelnikovina. Timonen on näyttelijöistä ainut, joka pystyy roolityöllään sähköistämään näyttämön ja luomaan uskottavia jännitteitä näyttelijöiden välille.
Anna-Maija Jalkanen Zivagon vaimon, Tonjan, roolissa on iloinen yllätys. Lahden Musiikki- ja draamainstituutista piakkoin valmistuva Jalkanen laulaa ihailtavan puhtaasti ja varmasti. Jalkasen ja Laraa näyttelevän Anna-Maija Tuokon ensikohtaaminen on esityksen aidoimpia ja koskettavimpia hetkiä.

Mikä taas ei? - Hans Berndtssonin ohjaus yrittää liikaa, ja ratkaisut ovat paikoitellen outoja. Rytmisesti esitys on rakennettu epäsystemaattisesti: herkän kohtauksen jälkeen täräytetään heti ilmoille nopearytminen kohtaus. Leikkaukset tuntuvat liian suurilta ja kokonaisuus näinollen kärsii.
Lavastuksen massiivisuus alkaa toisella puoliajalla tylsistyttää. Käytännössä katsoen yhdessä näyttämökuvassa esitetty esitys alkaa toisen tunnin kohdalla tuntua jo tylsistyttävältä ja katsoja kaipaisi uusia virikkeitä näyttämökuvaan. Elementit liikkuvat kyllä, mutta muutos on liian pientä.
Näyttelijät sortuvat paikoitellen patetiaan, ja näyttelijäntyö on kautta linjan ikävän epätasaista. Nuoret näyttelijät, Tuukka Leppänen ja Anna-Maija Tuokko, päärooleissa jäävät ikävällä tavalla koko muun ensemblen jalkoihin.

Mitä jäi käteen? - Uudesta musikaalista pojot HKT:lle, mutta itse teos ja sen toteutus eivät ikävä kyllä vakuuta. Odotukset olivat musikaalin suhteen korkealla.

Miete/ajatus/kysymys? - Uusia musikaaleja saisi tulla Suomeen useamminkin.

Tähdet? - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut

Helsingin Kaupunginteatteri: Kolme apinaa (5.10.2013)














Kuva: Tapio Vanhatalo

Mikä? - Ranskalaisfarssi Kolme apinaa.

Kuka tai ketkä? - Helsingin Kaupunginteatteri Studio Pasilassa.

Miten? - Helsingin Kaupunginteatteri on tuonut Suomeen uuden ranskalaisen vauhtifarssin Kolme apinaa. Farssikonkari Pentti Kotkaniemen ohjauksessa on liuta vierailijanäyttelijöitä, mutta myös pari HKT:n omaa iloittelijaa.

Mikä onnistui? - Laurent Baffien tekstin perusidea on viehättävä: kolme hieman "puutteellista" kaipaavat treffiseuraa ja toverit päättävät auttaa toisiaan. Yleensä parhaimmat ideat ovatkin yksinkertaisia, kuten tässäkin farssissa.
Mieskolmikon hauskin on ehdottomasti Jouko Klementtilä, jonka mykkä seksihullu koittaa epätoivon vimmalla selvitä treffeistä vippaskonstein. Naisnäyttelijät ovat tasavahvoja: Inka Kallén on piristävä ilmestys, Miina Turunen ihanan ailahteleva ja Emilia Sinisalo napakan rehti.

Mikä taas ei? - Jyrki Sepän visuaalinen ilme on varsin köyhä. Vaikka kyseessä onkin poikamiesboxit niin silti lavastuksesta paistaa köyhyys ja säästötoimenpiteet, jotka pistävät minua katsojana hieman ärsyttämään. Nopeiden vaihtojen vuoksi tämä lavastusratkaisu oli ehkä käytännöllisin muttei kuitenkaan se silmiä hivelevin? Eikö se voisi olla myös molempia?
Esitys junnaa välillä vähän turhaankin paikallaan, ja yleisön on vaikea hypätä mukaan kovarytmiseen esitykseen. Tämän seurauksena näyttelijät sortuvat paikoitellen ylinäyttelemiseen, jolla eivät ainakaan voita yleisöään puolelleen. Nuoleskelu tuntuu lähinnä kiusalliselta.

Mitä jäi käteen? - Aivot olisi pitänyt jättää tosissaankin narikkaan.

Miete/ajatus/kysymys? - Ranska on farssimaa.

Tähdet? - Naurut jäävät kovin vähäiseksi ja siksi esitykselle vain kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut
Traileri

lauantai 5. lokakuuta 2013

Helsingin Kaupunginteatteri: Ai-jai-jai! (5.10.2013)













Kuva: Taskuteatteri Mimic

Mikä? - Taskuteatteri Mimicin vierailuesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä, Ai-jai-jai!

Kuka tai ketkä? - Helsingin Kaupunginteatteri ja Taskuteatteri Mimic.

Miten? - Usva Kärnän ja Alexey Vasilchenkon muodostaman Taskuteatteri Mimicin Ai-jai-jai! on suunnattu maailman tärkeimmille ihmiselle, ja vähän myös niille ei-niin-tärkeille. Klovneriaa hyödyntävä, lähes sanaton esitys, ei vaadi katsojaltaan minkään kielen täydellistä osaamista.

Mikä onnistui? - Kärnä ja Vasilchenko ovat fyysisiä näyttelijöitä, joiden liikekieltä ei voi kuin ihailla. Varsinkin Vasilchenkon fyysinen ilmaisu hakee vertaistaan.
Esiintyjät taitavat myös komiikan ja rytmityksen. Hauskimmillaan esitys on erilaisissa kilpailutilanteissa, joissa näyttelijät pääsevät mittelöimään mm. ilmapallon omistajuudesta tai lentokoneiden suuruudesta. Huumorin takaa on luettavissa myös oikeita aiheita kuten toisten kunnioittamista ja hyväksymistä. Aikuiskatsojana on mukavaa myös nähdä kuinka lapsiyleisöä kuunnellaan ja lasten kommentteihin reagoidaan.

Mikä taas ei? - Ulkopuolisen ohjaajan puuttuminen näkyy esityksestä: toisinaan numerot jäävät junnaamaan paikalleen ja esitys tuntuu hivenen pitkitetyltä. Esityksen kesto olisi aivan hyvin voinut olla 30 minuuttia, jolloin toiminta olisi jakautunut tasaisemmin ja numeroihin olisi voitu tarttua hieman ripeämmin.

Mitä jäi käteen? - On varsin mukavaa nähdä uudenlainen lastenteatteriesitys, joka rikkoo kielimuurejakin.

Miete/ajatus/kysymys? - HKT:n pienen näyttämön lämpiö sopii tämänkaltaisille lastenteatteriesityksille äärimmäisen hyvin.

Tähdet? - Kolme ja puoli.

Esityksen omat sivut
Traileri

Helsingin Kaupunginteatteri: Kipupiste (3.10.2013)














Kuva: Tapio Vanhatalo

Mikä? - Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin käsikirjoittama Kipupiste. Suomennos Liisa Urpelainen, ohjaus Kari Heiskanen

Kuka tai ketkä? - Helsingin Kaupunginteatteri.

Miten? - Kipupiste kertoo viime vuosituhannen loppupuolella tapahtuneesta näytelmäkirjailija Lars Norénin (Jouko Klementtilä) vankilateatteriprojektista. Projektin idea lähti kolmelta Ruotsin vaarallisimmilta vangilta. Carl (Niko Saarela), Mats (Sampo Sarkola) ja Tony (Tommi Rantamäki) saavat käännytettyä epäluuloisen Norénin pään ja syntyy huippusuosittu esitys 7:3, joka päätetään viedä myös vankilan ulkopuolelle, Riksteaternin kiertueelle.
Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin käsikirjoitus perustuu Elisabeth Åsbrinkin kirjaan Smärktpunkten.

Mikä onnistui? - Kari Heiskasen ohjaus ja sovitus on intiimi ja varsin onnistunut. Heiskanen tarjoaa 1,5 tunnin ajan tiiviin esityksen, jossa ei ole liikaa ylimääräistä eikä turhaa. Heiskanen on karsinut esityksestä turhan pateettisuuden pois, kaikki on kliinistä ja sen kautta uhkaavaa. Onnistuneimpia kohtauksia on poliisien kertoma ampumavälikohtaus, joka on toteuttu hienovaraisen tyylitellysti.
Näyttelijät ovat omaksuneet Heiskasen ohjauksen hyvin. Saarela, Sarkola ja Rantamäki muodostavat ilmapiiriltään sähköisen kolmikon. Leenamari Unho ja Marjut Toivanen vakuuttavat vankilan edustajina.
Pienen näyttämön katsomo on asetettu ringiksi traagisten tapahtumien ympärille. Antti Mattilan lavastus on yhden tason, penkkien, pöydän ja auton varassa. Pyörön hyödyntäminen rytmitti ja toi mielenkiintoisia näkökulmia esitykseen.

Mikä taas ei? - Esityksen loppupuolella dramaturgia alkaa hajoamaan. Esimerkiksi poliisin avovaimon puheenvuoro jää varsin irralliseksi.

Mitä jäi käteen? - Esitys loppui yhtäkkiä. Tuntui että olin nähnyt esityksestä vain pintaraapaisun. Olisin halunnut nähdä lisää! Vankilateatteriprojekti vaikutti kiinnostavalta, ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla mitä vangeille kävi projektin jälkeen.

Miete/ajatus/kysymys? - Harmittavan vähän oli katsojia torstai-illan esityksessä. Eikö tämänkaltaiset esitykset vetoa valtaväestöön? Minä voin ainakin lämpimästi suositella esitystä epäilijöille: menkää ja nähkää hyvin tehtyä draamaa!

Tähdet? - Neljä tähteä. Kiitos.

Esityksen omat sivut
Traileri

Espoon Kaupunginteatteri: Esitystalous II (2.10.2013)




















Kuva: Stefan Bremer

Mikä? - Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama Esitystalous II.

Kuka tai ketkä? - Espoon Kaupunginteatteri.

Miten? - Espoon Kaupunginteatterissa sai muutama vuosi sitten ensi-iltansa Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous, joka nousi yllättäen yhdeksi Suomen kiinnostavammaksi esitykseksi. Esitystä esitettiin loppuunmyydyille katsomoille, ja esitys vieraili myös Tampereen Teatterikesässä 2010.
Nyt parin vuoden tauon jälkeen Espoossa sai ensi-iltansa Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous II - tarina Espoosta. Esityksen keskiössä on näytelmäkirjailija Minä, joka palkataan 100 000 eurolla Espoon brändityöryhmän jäseneksi. Minän tavoitteena on laatia Espoolle vetävä tarina, joka vahvistaisi espoolaisten identiteettiä ja itsetuntoa.

Mikä onnistui? - Suosittelen kaikkia nyt hankkimaan äkkiä lippunsa tähän esitykseen, sillä kohta niitä ei ole enää taatusti saatavilla! Esitystalous II on yksi parhaimmista esityksistä, joita olen ikinä nähnyt.
Jokelan teksti ja ohjaus ovat taitavan varmanäköisiä. Olen aina ihaillut Jokelan tapaa kirjoittaa luontevaa, puhekielistä dialogia, joka on tajuttoman hauskaa. Jokela on luonut teoksillaan täysin uuden lajityypin, vakavan komedian, jota tuskin kukaan muu suomalainen teatterintekijä osaa tehdä. Jokelan tapa ilmaista asioita on tavattoman yksinkertainen, mutta silti jäätävän hauska.
Näyttelijät ovat tajuttoman hyviä. Raimo Grönbergin alistatuksinen professori, Henna Hakkaraisen pilkkua viilaava sihteeri, Tommi Taurulan intohimoinen urheilumies ja Tommi Korpelan lipevä sotepa-säätiön tj vakuuttavat. Ria Kataja on kauniisti laulava komedienne, jota kuulisi mielellään enemmänkin.
Martti Suosalo vahvistaa edelleen paikkaansa yhtenä Suomen hauskimmista näyttelijöistä, ja nuori Ylermi Rajamaa ei jää kokeneen ensemblen jalkoihin. Rajamaan roolityö kirjailija-Jokelan "heijastumana" on sympaattinen ja aito.
Esitys hyödyntää nykyteknologiaa uraauurtavalla tavalla. Teppo Järvisen lavastus on pienieleisyydessään jotakin suurta. Timo Teräväisen videosuunnittelu pölyttää nerokkaasti jo vanhaksi käynyttä suomalaista projisointikulttuuria. Projisoinnit on toteutettu erittäin laadukkaasti ja videokuvista tulee kaunis osa kokonaisuutta.
Heikki Örnin valosuunnittelu ja Sari Suomisen puvut tukevat onnistunutta visuaalista ilmettä.

Mikä taas ei? - Ei moitittavaa.

Mitä jäi käteen? - Esityksen uskomattoman korkea taso sai minut liikuttumaan. Olin esityksen nähtyäni niin tyytyväinen näkemääni että olisin voinut itkeä pelkästä ilosta. Suosittelen esitystä myös ei-espoolaisille!

Miete/ajatus/kysymys? - Ehdotan että julistamme Juha Jokelan neroksi!

Tähdet? - Tämä tulee suoraan sydämestä: täydet viisi tähteä. Ei puutteen sijaa.

Esityksen omat sivut
Teaser

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ryhmäteatteri: Lähes onnellinen mies (1.10.2013)


















Kuva: Johannes Wilenius

Mikä? - Jouni Hynysen kirjan "Rakkaudella, Hynynen" inspiroimana syntynyt Juha Kukkosen käsikirjoittama ja ohjaama Lähes onnellinen mies.

Kuka tai ketkä? - Ryhmäteatteri. Samojen tekijöiden esitys nähtiin pari vuotta takaperin Teatteri Jurkassa.

Miten? - Ryhmäteatteri on kaivanut naftaliinista pari vuotta sitten Teatteri Jurkassa ensi-iltansa saaneen esityksen, ja siirtänyt sen nyt Ryhmiksen Pengerkadun näyttämölle. Juha Kukkosen käsikirjoittaman ja ohjaaman näyttelijätkin ovat samoja kuin kantaesityksessä: Reino Nordin, Paavo Kerosuo ja Aarni Kivinen näyttelevät mieskolmikkoa, jotka alkavat kuvaamaan miehistä kertovaa toimintaelokuvaa.

Mikä onnistui? - Esityksen lähtökohta on toimiva: tässä tehdään teatteria miehistä ja pääasiassa miehille. Katsomossa istuikin ihailtavan paljon keski-ikäisiä miehiä, mutta myös vanhempia naisia. Esitys siis ilmiselvästi on tavoittanut ainakin osittain kohderyhmänsä.
Näyttelijät Nordin, Kerosuo ja Kivinen ovat parhaimmillaan toisen puoliajan kohtauksissa, jossa kolmikko kuvaa vankilakohtausta vanhassa kebab-ravintolassa.

Mikä taas ei? - Ensinnäkin: "miehekäs komedia" ei lajityyppinä avaudu nuorelle mieskatsojalle. Onko esityksen tarkoitus olla näköiskuva suomalaisista miehistä? Parodia kenties? Käsikirjoittaja-ohjaaja Kukkosen visio ei avaudu.
Kukkosen draaman kehittely on jäänyt puolitiehen. Dramaturgia on täynnä epäloogisuuksia, ja katsoja ei pääse esityksen imuun mukaan: esitys etenee hyvin töksäyttelevästi eikä henkilöiden välille tunnu syntyvän minkäänlaista kontaktia.
Esityksen näyttelijäntyö on epätasaista ja oudosti rytmitettyä. Välillä näyttelijät kiirehtivät kuin pikajuoksijat, ja toisinaan matelevat kiusaannuttavan hitaasti. Näyttelijät sortuvat aika ajoin myös yleisön kosiskeluun, joka kuitataan katsomon puolelta muutamalla hörähdyksellä.
Visuaalinen ilme on mitätön ja hutaissun oloinen, Janne Siltavuoren lavastus on tunkkainen. Oliko esityksessä käytetty pukusuunnittelijaa, ilmeisesti ei?

Mitä jäi käteen? - Pettymys. Ryhmäteatterilta ja ammattitaitoisilta tekijöiltä olisi odottanut enemmän.

Miete/ajatus/kysymys? - Onko miehille vaikeaa tehdä teatteria?

Tähdet? - Harmikseni joudun antamaan esitykselle vain yhden tähden.

Esityksen omat sivut