tiistai 5. marraskuuta 2013

Tampereen Teatteri: Kylmä murha (25.10.2013)



























Kuva: Harri Hinkka

Mikä? - Edward Taylorin trilleri Kylmä murha.

Kuka tai ketkä? - Tampereen Teatteri.

Miten? - Tampereen Teatteri on toistuvasti tarttunut ohjelmistossaan trillereihin - tästä hatunnosto koko talolle! Trillereitä näkee suomalaisissa teattereissa mielestäni aivan liian harvoin.
Neljälle näyttelijälle kirjoitettu trilleri kertoo menestyksekkäästä kirjailijasta (Esa Latva-Äijö) ja hänen toveruksestaan (Jukka Leisti), jotka ovat valmistelemassa uutta dekkariaan, Kylmä murha. Erinäisten sattumuksien jälkeen toverukset ajautuvat konfliktitilanteeseen, joka lopulta muuttaa kaiken.

Mikä onnistui? - Mikko Viherjuuren ohjaama esitys vedättää katsojaansa heti esityksen alkumetreillä. Odotukset ovatkin onnistuneiden koukkujen jälkeen korkealla.
Näyttelijäntyö on kautta esityksen varmaa ja moniuloitteista. Suurimmaksi yllättäjäksi nousee Jukka Leisti, jonka rentoa näyttelijäntyötä seuraa mielellään. Aikaisemmin minulle on jäänyt Leististä varsin yksipuolinen kuva, mutta tässä esityksessä Leisti todellakin yllättää, ja osoittaa monipuolisuutensa.
Marjatta Kuivasto on lavastanut intiimin Frenckell-näyttämön uskottavaksi nykyaikaiseksi kattohuoneistoksi. Lavastuksessa on jopa pientä uhkaavuutta - parvekkeen peittävät verhot sekä elämä tuli lavaste-elementeissä henkivät trillerimäisyyttä.

Mikä taas ei? - Taylorin tekstiä seuraa mielellään ensimmäisen puoliskon ajan, mutta kakkospuoliskolla lukuisat kiemurat ja juonenkäänteet tarinassa alkavat puuduttamaan. Olin kuullut ennakkoon, että esitys oli todella jännittävä ja piti otteessaan koko esityksen ajan - ja näin minäkin ajattelin vielä väliajalle asti. Odotin koko toisen puoliskon sitä suurta jännityselementtiä, josta olin kuullut, mutta en sellaista valitettavasti saanut. Tuntui kuin koko kakkospuolisko olisi valmiiksi pureskeltu, aavistin juonenkäänteet ja tapahtumat etukäteen (kirj. huom. muu yleisö tosin säikähti suurestikin muutamassa kohdassa!). Edward Taylorin teksti on, kyllä, toimiva draama, mutta piinaavaan trilleriin on mielestäni vielä matkaa. Tulkinta olisi saanut mielestäni hieman enemmänkin irrotella tekstillä ja piinata yleisöään vieläkin enemmän.

Mitä jäi käteen? - Pettymys(, josta on muodostunut tämän syksyn sana).

Miete/ajatus/kysymys? - Trillereitä lisää suomalaisiin teattereihin!

Tähdet? - Kolme tähteä.

Esityksen sivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti