sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lahden Kaupunginteatteri: Valkoinen (9.11.2013)


















Kuva: Janne Karvinen

Mikä? - Andy Manleyn kirjoittama Valkoinen.

Kuka tai ketkä? - Lahden Kaupunginteatteri

Miten? - Valkoinen on Andy Manleyn kirjoittama perheen pienimmille suunnattu viehättävä esitys, jonka näin ensimmäistä kertaa alkusyksystä Teatterikesässä Svenska Teaternin esittämänä - ruotsiksi. Vaikkei esityksessä hirvittävästi puhutakaan, oli kivaa nähdä esitys nyt ihan vain suomeksi.
Trasselin ja Pumpulin hyvin rutiininomainen päivä heidän omassa pienessä valkoisessa maailmassaan lähtee käyntiin mukavan leppoisasti. Yhtäkkiä siistiin maailmaan tupsahtaa punainen muna, joka pistää Trasselin ja Pumpulin rutiinit ihan vallan sekaisin. Mikä nyt neuvoksi?

Mikä onnistui? - Parasta, siis ihan ykköstä, tässä koko esityksessä on Andy Manleyn yksinkertaisuudessaan nerokas idea ja teksti. Idea rakentuu selkeiden rutiinien ympärille, jota pienempienkin katsojien on helppo seurata. Esitys on kestoltaan riittävän lyhyt (40 minuuttia), joten pienimmätkin jaksavat katsoa esityksen vallan hyvin.
Maarit Pyökärin ohjaama ja visualisoima esitys liikkuu tasaisen varmasti eteenpäin. Jori Halttunen ja Jari-Pekka Rautiainen ovat hurmaava duo, jotka vievät tarinaa rennosti ja spontaanin oloisesti eteenpäin.

Mikä taas ei? - Pyökärin ohjaus olisi mielestäni voinut tiukemminkin noudattaa rutiineja, ja näin ollen esitys olisi ollut jopa hivenen tyylitellympi ja koreografimaisempi. Nyt esityksen muoto on varsin väljä, mutta mielestäni tiukempi muoto olisi sopinut tämänkaltaiselle esitykselle vieläkin paremmin.

Mitä jäi käteen? - Varsin viihdyttävä esitys.

Miete/ajatus/kysymys? - Vihdoinkin tuoretta lastenteatteria!

Tähdet - Perusvarmasta esityksestä kolme tähteä ja plussa päälle!

Esityksen omat sivut
Traileri

Lahden Kaupunginteatteri: West Side Story (9.11.2013)


























Kuva: Lauri Rotko

Mikä? - Arthur Laurentsin, Leonard Bernsteinin ja Stephen Sondheimin musikaali West Side Story. Ohjaus Miika Muranen.

Kuka tai ketkä? - Lahden Kaupunginteatteri

Miten? - Nuorisomusikaalien klassikko, Romeon ja Julian tarinaan perustuva West Side Story on kokenut uuden tulemisen Lahden Kaupunginteatterissa.
Musikaali kertoo rakkaudesta ja unelmista: ja nämä nuoret rakastavat ja unelmoivatkin minkä ehtivät. Tony (Markku Haussila) ja Maria (Natalil Lintala) rakastuvat ensisilmäyksellä. Heti ensikohtaaminen on täynnä salattua sähköä. Nuorten rakastuminen ei ole kuitenkaan sallittua. Yhteisön paine ajaa nuoret tekemään mitä tahansa rakkauden ja unelmiensa tähden.

Mikä onnistui? - Se mikä on mielestäni aina ollut Lahdessa hyvää, on ensemble. Lahden musikaaleihin on valittu lähes poikkeuksetta ammattitaitoinen ja hyvin yhteenpelaava ensemble, joka tekee varmaa työtä.
Musikaalin ehdottomaksi tähdeksi nousee Markku Haussila, joka tekee keskittyneesti Tonyn roolin. Haussila on tullut minulle tutuksi jo aikaisemmin erinomaisena tanssijana ja laulajana, mutta vasta nyt Haussila pääsee oikeasti osoittamaan, että kyllä tuo näyttelijäntyökin mieheltä luonnistuu.

Mikä taas ei? - Musikaalin toimimattomuuteen on mielestäni vain yksi syy: ohjaus, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Murasen suuret maalailut rajattomasta rakkaudesta ja unelmien tavoittelusta eivät yksinkertaisesti välity katsomoon. Näyttelijät juoksevat, huutavat ja tuntevat kyllä sielunsa kyllyydestä, mutta miksi katsomossa ei mikään tunnu miltään? Kun mikään ei edes oikein liikuta?
Koko esitys tuntuu olevan hakoteillä. Anne Lasonpalon puvut ovat jotenkin outoja ja Minna Välimäen lavastus tuntuu jo jotenkin nähdyltä. Eikö edes visuaalisuudessa olisi voinut jotenkin näkyä tämä päivä?
Vikaa on mielestäni myös itse pohjateoksessa. Mikä ihmeen räpellys sekin oikeastaan on? Tylsä tarina, vielä tylsempi musiikki.. Ei maistu minulle. Jollekin muulle ehkä.

Mitä jäi käteen? - Täytyypä sanoa, ettei minulla ollut mitään sen suurempia odotuksia tätä musikaalia kohtaan. Mielestäni olisi jo aika tuoda tuoreempia musikaaleja näyttämöille, eikä näitä vanhoja ja, ikävä kyllä, kulahteneita huttujuttuja.

Miete/ajatus/kysymys? - Rohkeutta peliin ja ohjelmistoon! Ohjelmistoon joku uusi musikaali! Uusi johtaja toivottavasti tuo jonkinlaista uutta tuulta Lahden musikaalirintamalle. Onneksi keväällä on tulossa Sirkku Peltolan uusi musiikkinäytelmä Kun tyttö on hyvä, jota odotan todella innoissani. Patukkaooppera TTT:ssä pari vuotta sitten oli todellinen herkkupala!

Tähdet - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut
Traileri

Kansallisteatteri: Fedja-setä, kissa ja koira (8.11.2013)


















Kuva: Vertti Teräsvuori

Mikä? - Eduard Uspenskin klassikkokirjaan perustuva Fedja-setä, kissa ja koira.

Kuka tai ketkä? - Kansallisteatteri

Miten? - Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on yksi lempisatujani. Muistan kirjan jo ala-asteelta. Silloin minua viehätti pienen, mutta silti jollakin tapaa suuren pojan vahva itsetunto ja rohkeus: muuttaa nyt yksin maalle vain kissa ja koira seuranaan! Muistan kuinka minäkin olisin halunnut olla yhtä rohkea kuin Fedja. Ehkä Fedja onkin ohjannut minua sitten myöhemmällä iällä, kun olen uskaltautunut lentää omasta kotipesästäni kohti omia seikkailuja.

Mikä onnistui? - Jukka Rantasen ohjaus ei aliarvioi lapsikatsojia, minkä olenkin saanut jo ilahduttavasti tänä syksynä todeta pariinkin otteeseen. Esityksen kestokin on ajateltu varsin sopivaksi (tunnin mittainen, ei väliaikaa).
Harri Peltonen ilahduttaa sympaattisena Fedja-setänä. Peltonen näyttelee lämpimästi ja aidosti väheksymättä lapsia - ja se jos mikä on myöskin ihailtavaa. Emmi Pesonen Matroskin-kissana on myös mainiosti tyypitelty hahmo.
Anna Sinkkosen lavastus on varsin värikäs ja puvuissa on hauskoja yksityiskohtia.

Mikä taas ei? - Suosittu perhenäytelmä on siirretty intiimistä Willensaunasta suuremmalle Pienelle näyttämölle - ja siirto ei ole käynyt vaivatta, sillä uskon, että esitys oli huomattavasti toimivampi pienemmässä tilassa. Nyt koko esitys leviää suureen tilaan epätasaisesti, ja jännitettä yleisön ja esiintyjien välille ei pääse syntymään: esityksen ensimmäiset viisitoista minuuttia menevät vielä suht' koht' hyvin, mutta sen jälkeen pienten katsojien keskittyminen herpaantuu eikä esitys jaksa enää kiinnostaa.
Maija Ruuskasen musiikki tuntuu kovin päälleliimatulta.

Mitä jäi käteen? - Syksyn yleisin vastaus tähän kohtaan: pettymys.

Miete/ajatus/kysymys? - Esitys ei ole ilmeisesti kerännyt odotetusti katsojia, sillä esityksen esityskausi jäi pieneksi - esitykset päättyivät marraskuun puolen välin tienoilla, eikä tämä postaus ehtinyt syntyä ennen esityskauden loppua. Harmi, sillä tämänkaltaisia klassikkotulkintoja saisi teatterissa nähdä enemmänkin.

Tähdet - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut

Tampereen Teatteri: Lokki (7.11.2013)


















Kuva: Mika Hiltunen

Mikä? - Anton Tsehovin klassikko Lokki

Kuka tai ketkä? - Tampereen Teatteri.

Miten? - Samuli Reunanen on ohjannut ja sovittanut Tsehovin Lokin Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle. Tsehov on sijoittanut näytelmänsä teatterin maailmaan. Tarinan keskiössä on nuori kirjailija Konstantin Gavrilovits (Jussi-Pekka Parviainen), joka haluaa kokeilla siipiään näytelmäkirjailijana. Konstantinin paineet ovat suuret, sillä hänen äitinsä Irina Nikolavjena Arkadina (Inkeri Mertanen) on tunnettu ja arvostettu näyttelijätär. Äiti sortaa poikaansa, ja tätä ei pojan mielenterveys enää kestä.

Mikä onnistui? - Reunasella on ihmeellinen tapa kuoria klassikoista esiin se kaikista oleellisen, ja tuoda se teatteriin selkeänä ja kirkkaana. Olen nähnyt aikaisemmin muutamia versioita Lokista, ja minusta tuntuu, että vasta nyt ymmärsin mistä Lokissa on todellakin kysymys.
Reunasen tulkinta on ihailtavan seesteinen, ja Reunasen ohjauksessa myös näyttelijät pääsevät loistamaan. Tampereen Teatterin konkarinäyttelijöiden rinnalle on saatu lainaan nätyn nuorta verta, jotka tekevät yhdessä ihailtavaa työtä. Jussi-Pekka Parviainen tekee pääroolissaan huumavan intensiivistä työtä. Maruska Verona Ninana on syvä ja aito ja Anna Ackermanin Masana riipaisee ja koskettaa.

Mikä taas ei? - Näytelmän viimeiset viisitoista minuuttia vesittävät koko äärimmäisen upean alun. Lopussa kaikki tuntuu todella turhalta, turhauttavalta, jopa ärsyttävältä. Esityksen loppu on jopa ennalta-arvattava.

Mitä jäi käteen? - Vain esityksen lopun vuoksi pettymys. Alku oli niin lupaava, mutta loppu oli lähellä pilata koko esityksen.

Miete/ajatus/kysymys? - Esitys ei ole ilmeisesti kerännyt odotetusti katsojia, sillä esityksen esityskausi jäi pieneksi - esitykset päättyivät marraskuun puolen välin tienoilla, eikä tämä postaus ehtinyt syntyä ennen esityskauden loppua. Harmi, sillä tämänkaltaisia klassikkotulkintoja saisi teatterissa nähdä enemmänkin.

Tähdet - Äärimmäisen toimivan alun jälkeen harmittaa sanoa tämä, mutta kolme ja puoli tähteä. Täydellisyyttä laski suorastaan hirveä loppu.

Esityksen omat sivut

Jarkko Tamminen: Stars show (6.11.2013)



















Kuva: Ville Juurikkala

Mikä? - Jarkko Tammisen Stars Show Linnanmäen Peacock-teatterissa

Kuka tai ketkä? - Jarkko Tammisen omatuotanto

Miten? - Jarkko Tammisen monen vuoden unelmasta on vihdoinkin tullut totta. Viime vuodet lauluimitaatiota mm. Tanskassa opiskellut Tamminen on rakentanut Peacock-teatterin lavalle hittikavalkadin, jota ryydittää livebändi, tanssiryhmä sekä vierailevana solistina Laura Voutilainen. Parhaaseen pikkujouluaikaan ensi-iltansa saaneen show'n suosiosta kertoo sekin tosiseikka, että kaikki loput esitykset ovat tällä hetkellä loppuunmyytyjä.

Mikä onnistui? - Jarkko Tamminen osoittaa show'llaan nousevansa suomalaisten imitaattoreiden kärkiryhmään. Tammisen monipuolisuus hätkähdyttää hahmo toisensa jälkeen! Lempihahmokseni nousee ehdottomasti Paula Koivuniemi. Tamminen tekee Koivuniemestä niin käsittämättömän aidon look-a-liken, että jaksan ihmetellä muodonmuutosta vielä tänäkin päivänä.
Yksi illan ehdottomista yllättäjistä on Laura Voutilainen. Tiesin, että Voutilainen osaa laulaa komeasti, mutta että hän osaa heittäytyä näin reippaasti ja tehdä uskomattoman hauskoja hahmoja ja karikatyyrejä. Voutilaisen hahmokavalkadi on myös valtava, hahmoista mieleen jäävät etenkin Haloo Helsinki!-yhtyeen Elli, mutta myös Beyonce sekä Tina Turner-numero, jossa Voutilainen pääsee esittelemään myös tanssitaitojaan.

Mikä taas ei? - Paikoitellen minua häiritsi Tammisen omille vitseilleen naureskelu; jos tehdään yleisölle viihdettä, niin annetaan yleisön hoitaa se nauraminen ja keskitytään itse siihen viihteen tekemiseen - eikö vaan?

Mitä jäi käteen? - Syksyn kovin viihdepaukku! Äärimmäisen onnistunut ilta ja hyvä fiilis.

Miete/ajatus/kysymys? - Tamminen teki tämän kaiken omalla riskillä ja ilmeisesti myös omalla rahalla. Suuri respect jätkälle!

Tähdet - Tähtiä neljä ja puoli. Kaikinpuolin täydellinen show!

Esityksen omat sivut
Video show'n ensi-illasta

Rudolf Steiner-koulu: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset (1.11.2013)


























Kuva: Helsingin Rudolf Steiner-koulu

Mikä? - Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Kuka tai ketkä? - Helsingin Rudolf Steiner-koulun 12 A -luokka.

Miten? - Sinikka ja Tiina Nopolan luoma parivaljakko Heinähattu ja Vilttitossu nousevat kotimaisille näyttämöille tuon tuosta. Selkeät hahmot, hillitön huumori ja hupsut sattumukset viihdyttävät. Tällä kertaa Kattilakosken perhe suuntaa kesälomalle Hannan vuokraamalle kesähuvilalle. Odotukset ovat huvilan suhteen korkealla, mutta pieneksi pettymykseksi Kattilakosken perhe majoittuukin halvahkoon rötisköön. Naapurissa asustelee kuitenkin mielenkiintoisia taiteilijoita, joihin Hanna haluaa tutustua. Heinähatun ja Vilttitossun mielestä taiteilijoissa on kuitenkin jotakin tuttua, ja niinpä tytöt päättävätkin lähteä selvittämään mitä taiteilijat ovatkaan miehiään.

Mikä onnistui? - Näyttelijöistä on aistittavissa leppoisa energia ja hyvä fiilis, joka tarttuu myös yleisöön. On kiva nähdä esiintyjiä, jotka selvästi nauttivat esiintymisestä!
Mandi Vermilän ohjaus hyödyntää koulun salin mahdollisuuksia hyvin. Salia käytetään esimerkillisesti, ja erilaiset tilat rakennetaan näyttämöllä pienin ja selkein elementein. Pyykkinarut olivat varsin kiva keksintö!

Mikä taas ei? - Esityksen rytmitys on tasapaksu. Suuremmat rytmilliset vaihtelut olisivat tuoneet esitykseen vieläkin herkullisempia kohtauksia.

Mitä jäi käteen? - Hyvä ja iloinen fiilis esiintyjien puolesta.

Miete/ajatus/kysymys? - Esimerkillistä toimintaa Helsingin Rudolf Steiner-koululta. Kouluihin enemmänkin omia teatterituotantoja!

Esityksen omat sivut