sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kansallisteatteri: Fedja-setä, kissa ja koira (8.11.2013)


















Kuva: Vertti Teräsvuori

Mikä? - Eduard Uspenskin klassikkokirjaan perustuva Fedja-setä, kissa ja koira.

Kuka tai ketkä? - Kansallisteatteri

Miten? - Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on yksi lempisatujani. Muistan kirjan jo ala-asteelta. Silloin minua viehätti pienen, mutta silti jollakin tapaa suuren pojan vahva itsetunto ja rohkeus: muuttaa nyt yksin maalle vain kissa ja koira seuranaan! Muistan kuinka minäkin olisin halunnut olla yhtä rohkea kuin Fedja. Ehkä Fedja onkin ohjannut minua sitten myöhemmällä iällä, kun olen uskaltautunut lentää omasta kotipesästäni kohti omia seikkailuja.

Mikä onnistui? - Jukka Rantasen ohjaus ei aliarvioi lapsikatsojia, minkä olenkin saanut jo ilahduttavasti tänä syksynä todeta pariinkin otteeseen. Esityksen kestokin on ajateltu varsin sopivaksi (tunnin mittainen, ei väliaikaa).
Harri Peltonen ilahduttaa sympaattisena Fedja-setänä. Peltonen näyttelee lämpimästi ja aidosti väheksymättä lapsia - ja se jos mikä on myöskin ihailtavaa. Emmi Pesonen Matroskin-kissana on myös mainiosti tyypitelty hahmo.
Anna Sinkkosen lavastus on varsin värikäs ja puvuissa on hauskoja yksityiskohtia.

Mikä taas ei? - Suosittu perhenäytelmä on siirretty intiimistä Willensaunasta suuremmalle Pienelle näyttämölle - ja siirto ei ole käynyt vaivatta, sillä uskon, että esitys oli huomattavasti toimivampi pienemmässä tilassa. Nyt koko esitys leviää suureen tilaan epätasaisesti, ja jännitettä yleisön ja esiintyjien välille ei pääse syntymään: esityksen ensimmäiset viisitoista minuuttia menevät vielä suht' koht' hyvin, mutta sen jälkeen pienten katsojien keskittyminen herpaantuu eikä esitys jaksa enää kiinnostaa.
Maija Ruuskasen musiikki tuntuu kovin päälleliimatulta.

Mitä jäi käteen? - Syksyn yleisin vastaus tähän kohtaan: pettymys.

Miete/ajatus/kysymys? - Esitys ei ole ilmeisesti kerännyt odotetusti katsojia, sillä esityksen esityskausi jäi pieneksi - esitykset päättyivät marraskuun puolen välin tienoilla, eikä tämä postaus ehtinyt syntyä ennen esityskauden loppua. Harmi, sillä tämänkaltaisia klassikkotulkintoja saisi teatterissa nähdä enemmänkin.

Tähdet - Kaksi tähteä.

Esityksen omat sivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti