keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kansallisteatteri: Kuolemantauti (04.12.2013)



















Kuva: Mari Hokkanen

Mikä? - Marguriete Durasin Kuolemantauti.

Kuka tai ketkä? - Kuriton Companyn vierailu Kansallisteatterissa. Ohjaus Eero-Tapio Vuori

Miten? - Kansallisteatterin pienimmälle näyttämölle, Omapohjaan, on tuotu yöllinen asunto jossakin päin maailmaa. Huoneessa kohtaavat mies ja nainen, on yö. Mies ja nainen aloittavat vuoropuhelun, joka paljastaa halut ja salaisuudet.

Mikä onnistui? - Eero-Tapio Vuoren ohjaus on äärimmäisen intensiivinen ja impulsiivinen. Näyttelijät (Terhi Suorlahti ja Mikko Pörhölä) ovat esimerkillisen läsnä ja auki; Suorlahden ja Pörhölän kontakti on ihailtavan aitoa ja täynnä sähköä.
Anna Rouhun moniuloitteinen visuaalinen suunnittelu (valo-, puku- ja lavastussuunnittelu) on kertakaikkisen upea. Omapohjan tilaa on käytetty aivan uudella, mielenkiintoisella tavalla: näyttämö on rakennettu kahden katsomoelementin keskelle, siten että ainakin minä huomasin välillä seuraavani toisia katsojia ja heidän reaktioitaan. Tuomas Nurvion äänisuunnittelu rikkoo myös teatterin äänisuunnittelun perinteitä rohkeasti ja uutta luoden.

Mikä taas ei? - Vaikka esitys kestää vain reilun tunnin, on esityksessä suvantokohtansakin. Esityksen rytmi on kovin tasainen, ja se saattaa ajoittain tuntua hieman puuduttavaltakin.

Mitä jäi käteen? - Mielenkiintoinen klassikkotekstin uudelleentulkinta. Oli äärimmäisen mielenkiintoista nähdä näinkin verevää näyttelijäntyötä!

Miete/ajatus/kysymys? - Kaksi näyttelijää täyttävät tilan siinä missä kymmenenkin.

Tähdet - Neljä tähteä ja miinus.

Esityksen omat sivut


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti