lauantai 1. helmikuuta 2014

Turun Kaupunginteatteri: Yksinen (30.11.2013)


















Kuva: Robert Seger

Mikä? - Laura Ruohosen Yksinen

Kuka tai ketkä? - Turun Kaupunginteatteri. Ohjaus Satu Rasila

Miten? - Yksinen on ehdottomasti Laura Ruohosen yksi parhaimmista näytelmistä. Olen tutustunut Ruohosen tuotantoon jonkin verran, ja Yksisessä minua kiehtoo valtavasti sen yksinkertaisuus ja ihmisläheisyys. Ruohosen teksti on kerrassaan vain herkullinen!
Yksinen kertoo kahden naisen kohtaamisesta, joka johtaa yllättäen konfliktiin. Vanhempi silmälääkäri (Eila Halonen) palkkaa nuoren arkkitehdin (Minna Hämäläinen) suunnittelemaan itselleen unelmiensa talon saarelle, joka kantaa nimeä Yksinen.

Mikä onnistui? - Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, tekstihän on tässä aivan kurko. Yksinkertaisuudessaan näytelmän dialogi on hyvin rytmitettyä ja helpon kuuloista. Toimivuuteen on oman lisänsä tuonut myös ohjaaja Satu Rasila, joka toimii talon dramaturgina.
Hyvin pieni asia, mutta se mistä myös pidän Rasilan tulkinnassa on Juulian (arkkitehdin) suhde lapseensa ja entiseen mieheensä. Pohjatekstissä Juulia puhuu kännykässä (toivottavasti muistan oikein) lapsensa isän kanssa, mutta Turun versiossa naisen kanssa, jonka tulkitsen olevan Juulian nykyinen kumppani. Mielestäni tämä tekee Juuliasta aivan järjettömän mielenkiintoisemman ja ajatuksia herättävän hahmon. Huomasin esitystä katsoessani nyökytteleväni ja hyväksyväni Rasilan tarjoaman pienen tulkinnallisen seikan: kyllä, näin tämä toimii.
Tuomas Lampinen on aikaisemmin hankkinut kannuksensa pukusuunnittelijana, mutta Yksisessä hän on myös lavastajana. Lampisen suunnittelema visuaalinen ilme on Ruohosen tekstin tapaan simppeli, ja erilaisten tasojen hyödyntäminen

Mikä taas ei? - Rasilan ohjaus vie esitystä eteenpäin turhan nopeasti eikä tekstille jää riittävästi ilmaa. Tuntuu kuin ohjaaja ei olisi luottanut riittävästi Ruohosen tekstin kantavuuteen. Nopealla rytmillä menetetään muutamia herkullisia kohtia, mutta myös ne kaikista herkimmät kohtaukset. Rytmi vaikuttaa myös näyttelijäntyöhön, joka tuntuu ulkokohtaiselta, pinnalliseltakin. Kun ei ole aika keskittyä ja syventyä, jää tulkintakin pinnalliseksi.

Mitä jäi käteen? - Pitkästä aikaa jäin miettimään pientä tulkinnallista pointtia todella pitkään. Se jaksaa mietittyttää minua jopa näin kaksi kuukautta esityksen jälkeenkin.

Miete/ajatus/kysymys? - Kotimainen draama on kaunein asia maailmassa.

Tähdet - Kolme tähteä.

Esityksen omat sivut
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti