perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tampereen Teatteri: Kuin ensimmäistä päivää (08.02.2014)





















Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Mikä? - Anna Krogeruksen Kuin ensimmäistä päivää.

Kuka tai ketkä? - Tampereen Teatteri. Ohjaus Marika Vapaavuori

Miten? - Kuin ensimmäistä päivää on Anna Krogeruksen mestarikynästä syntynyt näytelmä Lepolan hoitokodista. Tampereen Teatterissa Tampereelle sijoitettu hoitokoti pitää sisällään mitä kummallisempia ja mielenkiintoisimpia persoonallisuuksia. Kaiken tämän keskellä perushoitaja Ritva koittaa pyristellä hektisen työelämän ja vaikeahkonkin perhe-elämän keskellä. Muut työntekijät eivät tunnu olevan niin sitoutuneita kuin Ritva työhönsä, ja kaikki tuntuukin kaatuvan Ritvan päälle. Piristystä arkeen tuo uusi maahanmuuttajana Suomeen saapunut nuori Adam, joka aloittaa uutena työntekijänä Lepolassa. Adamista Ritva löytää itselleen kuuntelijan, jonka välittömyys ja lämpöisyys tekee Ritvaan vaikutuksen.

Mikä onnistui? - Anna Krogeruksen teksti on vain yksinkertaisesti kurko, yksi parhaimpia nykytekstejä! Krogeruksen ihmiset ovat äärimmäisen aitoja ja dialogi luontevaa.
Eila Roine leppoisana Taimina on näyttämön ehdoton kuningatar. Pienieleinen, junan lailla eteenpäin pyrkivä roolityö jää taatusti Tampereen Teatterin historiaan. Marjut Sariola vakuuttaa myös perushoitaja-Ritvana. Kauniissa loppukohtauksessa Sariola koskettaa syvältä.

Mikä taas ei? - Paikoitellen esityksen rytmi tuntuu laahavan eikä vaihdot tunnu sujuvan napakasti.
Ensemblesta erottuu hieman liikaakin Kirsimarja Järvisen Seikku. Järvisen näyttelijäntyö on ehkä turhankin ylilatautunutta ja -korostunutta. Pienellä tiputtamisella roolityö olisi heti uskottavampi ja ehkä hieman ärsyttävämpikin.

Mitä jäi käteen? - Kaikin puolin toimiva esitys.

Miete/ajatus/kysymys? - Kotimaiset tekstit on parhautta.

Tähdet - Kolme tähteä.

Esityksen omat sivut

1 kommentti:

  1. Eila Roine on upea, eihän siitä mihinkään pääse. Hallitsi tilaa vessanpöntöltäkin kuin kuningatar valtaistuimelta. Viimeinen kuolemantango Eikan kanssa on nerokas, hauska ja liikuttava ratkaisu. Näytelmän loppupuolella aloin jotenkin turtua kaiken kurjuuteen, ja kummasti toisaalta alkoi ahdistaa liikaakin kun missään ei tuntunut enää näkyvän mitään valopilkkua. Kaipaan onnellisia loppuja.

    VastaaPoista