keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Helsingin Kaupunginteatterin monipuolinen kevät.












Kattona tähtitaivas on kevään koskettavimpia teatterikokemuksia. (kuva: HKT)

Jon Jory - Jane Austen
Järki ja tunteet (24.2.2014)
Ohjaus Laura Jäntti

Laura Jäntti on ohjannut HKT:n Pienelle näyttämölle varsin toimivan epookkidraaman Järki ja tunteet. Suurehkon näyttelijäensemblen toteuttama draama on vastoin ennakko-odotuksia myös äärimmäisen hauskaa ja kaunista teatteria. Olen aina pitänyt etenkin Heidi Heralan komediennen taidoista ja tarkkarytmisyydestä, jotka pääsevät tässäkin esityksessä erinomaisesti esille. Myös Leena Uotilan höpsähtävä täti-ihminen ja hurmaavan erilainen Pekka Strang jäävät positiivisina mieleen. Kreeta Salminen kannattelee pääroolinsa erinomaisesti, mutta Sara Mellerin Dashwoodin toisena sisaruksena on hivenen arveluttava ja turhankin kulmikas. Vaikka Mellerin esittämä hahmo on impulsiivinen ja itsevarma, niin Mellerin käsissä hahmon luonteenpiirteet korostuvat liiaksikin mikä häiritsee kokonaiskuvaa ja jonkinlaista esityksen rauhaa epämieluisalla tavalla.
Aiemmin pukusuunnittelijana kannuksensa ansainnut Sari Salmela on vastannut myös esityksen selkeän ja minimalistisen lavastuksen suunnittelusta. Järki ja tunteet, kolme tähteä ja plussa päälle. Hyvää työtä!

* * *

Patrick Barlow
39 askelta (3.3.2014)
Ohjaus Mikko Kivinen

Lontoossa megasuosittu 39 askelta on saapunut HKT:n Studio Pasilan näyttämölle Mikko Kivisen ohjaamana. Kivinen ei ole saanut raipattuaan näyttelijöitään (Iikka Forss, Jane Kääriäinen, Risto Kaskilahti ja Pertti Koivula) riittävään farssi-iskuun ja näyttelijät tuntuvatkin haahuilevan näyttämöllä yksinään. Tuntuu kuin Kivinen olisi koittanut kursia kasaan hillitöntä farssia lisäilemällä ylimääräisiä irtovitsejä, jotka eivät ainakaan maaliskuun alussa naurattaneet kovin vajaavaista katsomoa. Vaikka näyttelijöillä on välillä (liiankin) hauskaa keskenään lavalla, ei tunnelma välity katsomoon ja lopputuloksena on varsin epäonnistunut farssiviritelmä. 39 askelta ansaitsee sen vuoksi vain yhden tähden.

* * *

Phil Collins - David Henry Hwang
Tarzan (20.3.2014)
Ohjaus Kari Rentola

Disney-musikaalin rantautuminen Suomeen ei ole sujunut ihan vaivatta. Kari Rentolan ohjaaman Tarzanin jälkeen en ollut aivan täysin varma, mikä teoksen tarkoitus on: haluttiinko tehdä omannäköinen (eli suomalainen) tulkinta Tarzanista vai tehdä kansainvälisen mittaluokan musikaali koko perheelle. Musikaalin kokonaisvaikutelma on varsin kotikutoinen: näyttelijät laulavat vähän sinnepäin ja osa näytteleekin vähän vasemmalla kädellä - jos tätä haettiin, siinä on onnistuttu. Kuitenkin Disneyn Tarzan-musikaalilta odottaisi enemmän, vaikkakaan ei itse teos tarjoa hirvittävän suuria mahdollisuuksia tehdä omaperäistä tai mielenkiintoista tulkintaa viidakon jättiläisestä. Phil Collinsin musiikki tuntuu useaan kertaan jo käytetyltä ja samalta. Katariina Kirjavaisen lavastus ei miellytä silmää ja sisältää outoja yksityiskohtia sekä Elina Kolehmaisen puvut tuovat liikaa mieleen 80-luvun Catsin (vaikken teosta HKT:ssa nähnytkään). Visuaalisuuteen olisi saanut panostaa paljon enemmän! Näyttelijöistä mieleen jäävät etenkin Sanna Majurin tunteikas äitiapina sekä Elina Aallon sievä Jane. Erityiskiitos taitavalle ensemblelle (vaikka Putous-viittaus on aivan turha) ja mielettömille koreografeille Marjo Kuuselalle ja Oula Kitille. Tähtiä Tarzanille kaksi ja miinus.

* * *

Johanna Thydell
Kattona tähtitaivas (27.3.2014)
Dramatisointi ja ohjaus Milja Sarkola

Lilla Teaternissa sai maaliskuun lopussa suomenkielisen ensi-iltansa Johnna Thydellin äärimmäisen koskettava Kattona tähtitaivas, jonka kaikki palaset tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Milja Sarkolan lempeä ohjaus ja seitsenhenkisen ensemblen sympaattinen näyttelijäntyö vetoavat kriittiseen teatteribloggaajaan uskomattomalla voimalla. Onnistunut dramaturgia vie koskettavaa kasvutarinaa eteenpäin ja Sarkola ohjailee katsojaa mukaan erilaisiin tunteisiin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Vaikka esityksen pääasiallinen kohderyhmä onkin keski-ikäiset, jotka palaavat esityksen kautta mieluisasti omiin nuoruusvuosiinsa ja muistoihin, esitys koskettaa myös syvästi reilua parikymppistä mieskatsojaa. Kattona tähtitaivas ansaitsee erinomaiset neljä tähteä koskettavasta esityksestä. Tämän soisi jatkavan vielä pitkään ohjelmistossa! Todellinen helmi.

* * *

Aleksandr N. Ostrovski
Huijarin muistiinpanot (3.4.2014)
Ohjaus Kari Heiskanen

Kari Heiskasen ohjaama venäläisklassikko taipuu HKT:n Pienellä näyttämöllä kreisikomediaksi. Tyylilajiksi Heiskanen on valinnut tyylilleen uskollisena osittain päättömänkin sekoilun ja meuhkaamisen, jonka keskellä Huijarin muistiinpanojen ydin uhkaa paikoitellen kadota olemattomiin. Antti Mattilan hutiloidun oloinen pressulavastus on virkistävää vaihtelua perinteisille "kiinteäseinälavastuksille", ja Piia Rinteen pukusuunnittelu on täynnä todellisia herkkuja. Pekka Strang vakuuttaa Muistiinpanojen pääroolissa, mutta esityksen todelliseksi hauskuuttajaksi nousee Taneli Mäkelä, joka varsinkin toisen puoliajan avaavassa kohtauksessa irrottelee uskomattoman pienieleisesti ja tarkasti, että olen tikahtua naurusta. Myös Leena Rapola osoittaa ihailtavaa monipuolisuuttaan päähenkilön äitinä. Piikittelevälle komedialle kolme tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti